Siirry pääsisältöön

Keiki kainalossa

Toisinaan voi käydä näinkin: perhoskämmekän kukkavanassa kehittyy keiki.

Perhoskämmekkäsi (Phalaenopsis) on innostunut kukkimaan. Kukinnan jälkeen se ei kuitenkaan kuihdutakaan kukkavanaansa, vaan kasvattaa siihen epämääräisen möykyn, joka lähemmin tarkastellessa näyttää minikokoiselta kämmekän alulta. 

Kyseessä on kuin onkin uusi taimi, niin kutsuttu keiki. Perhoskämmekät ja muutamat muutkin orkidealajit innostuvat välillä kasvattamaan näitä taimia. Lajista riippuen keiki voi kasvaa kukkavanaan tai muualle kasviin. Puikkokämmekät kasvattavat keikejä versojensa päihin, useat vieläpä melkoisen ahkerasti. Nämä keikit ovat luonnollisesti oman vanhempansa klooneja, joten myöhemmin on todennäköisimmin odotettavissa samanlaista kukkaloistoa, kuin alkuperäiselläkin yksilöllä. 

Pienen keikin kasvu omillaan toimeen tulevaksi uudeksi kasviyksilöksi kestää kuitenkin kauan. Sen saa irroittaa emokasvistaan vasta, kun se on onnistunut muodostamaan useita omia juuria ja lehtiä. Orkideoiden kasvuvauhdilla tämä tarkoittaa suunnilleen vuotta. Niinpä meillä seurataan sitten pikkuisen kasvua seuraavat kuukaudet!

P.S. Keiki-sana muuten on havaijia ja tarkoittaa pienokaista. 

Kommentit

  1. Pieni korjaus tohon perhoskämmekkä juttuun: Perhoskämmekkä on (phalaenopsis) ja venuksenkenkä on (paphiopedilum). Muuten oli hyvä juttu. Onnea keikin kasvatukseen.

    VastaaPoista
  2. Hei, hyvä että huomasit! Näinhän tuossa näemmä on jokin ajatusvirhe päässyt käymään...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Lukijoiden suosikit

Vaatimaton pienoisbromelia

Piilokukat ( Cryptanthus ) ovat enimmäkseen Brasiliassa kasvavia ananaskasveja, jotka ylhäältä käsin näyttävät hauskasti tähdiltä. Juuri muuta yleistä niistä ei voikaan sanoa: noin puolensadan lajin joukkoon mahtuu suuria ja pieniä kasveja, kivikoiden, metsänpohjan ja jopa suolaisten marskimaiden asukkeja, ruskean-, vihreän-, harmaan- ja valkoisenkirjavia lehtiä. Huonekasviksi useimmin tarjolla oleva laji lienee viirupiilokukka ( C. bivittatus ). Se on pieni ja sievä laji, jonka lehdet eivät kasva juuri kymmentä senttiä pidemmiksi, ja ovat kasvin nimen mukaisesti punertavajuovaiset. Viirupiilokukkia näkee aika ajoin kaupan pienten mehikasvien joukossa, sillä niitä ne päällisin puolin hieman muistuttavat, vaikka elintavoiltaan ovatkin aivan erilaisia.

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

 Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä. Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Begonioiden oikukas kuningas

Kuningasbegoniat ovat silmiinpistävän kauniita ja niitä myydään usein ja halvalla. Niitä on kaupan sekä huonekasveiksi että kesäkukkasiksi ruukkuihin ja parvekelaatikoihin. Kaikenkirjavia muunnoksia tästä kasvista on niin paljon, että kahta samanlaista löytää harvoin: lehdet voivat olla liuskaisia tai liuskattomia, symmetrisiä tai vinoja, ja värejä löytyy hopeanvaaleasta pinkkiin, viininpunaiseen ja mustanvihreään kaikenlaisina yhdistelminä ja kuvioina. Mikä upea kasvi! Varoituksen sana on silti paikallaan: tämä ei ole helppo hoidokki. Lukuisia huonekasveja esittelevässä Plants are the strangest people -blogissa juuri kuningabegonialla on kyseenalainen kunnia pitää vaikeusasteikossa kärkisijaa ja kuulua kirjoittajan ei koskaan enää -listalle. Miksi siis ylipäätään esitellä moinen oikutteleva kuninkaallinen? Siitä voi kyllä saada hyvän ja kiitollisen hoidokin, kun ottaa huomioon sen omalaatuiset nirsoilun aiheet jo etukäteen.