Akvaariosta pienoisviidakoksi

Viidakkokirjeiden syntyaikoina kokoelmani silmäterä oli kasviterraario, jonka olin perustanut 180-litraiseen vanhaan akvaarioon. Tarkoitukseni oli aina kirjoittaa terraariosta ja sen perustamisesta, mutta ennen kuin sain asian suhteen mitään tehtyä, jouduinkin kalojen huonon käytöksen vuoksi täyttämään lasilaatikon uudelleen vedellä.

Eräs lukija kyseli vähän aikaa sitten sähköpostitse kokemuksiamme terraarioista, kasvukaapeista ja muista sentapaisista virityksistä. Siitä innostuneena totesin, ettei kai ole vieläkään liian myöhäistä kirjoittaa kasviterraariostani. Sain terraarion toimimaan olemattomalla tekniikalla ja simppeleillä materiaaleilla. Kokemuksesta voisi olla hyvinkin hyötyä muille kotiviidakosta haaveileville.

Kohti uusia koteja

Kasveja jaossa.

Viime lauantainen huonekasvidyykkaus sujui mukavan lämpimissä ja kesäisen aurinkoisissa merkeissä. Kipaisimme jo hyvissä ajoin ennen tapahtuman alkua järjestelemässä dyykattavia kasveja ja teetarjoiluja paikoilleen. 

Etsitään uutta kotia!

Huonekasvidyykkaus tulee jälleen!

Järjestämme jälleen Viidakkokirjeiden huonekasvidyykkauksen, yhteistyössä Kortepohjan vapaa-aikatoimikunnan ja Villikatajan kanssa, Jyväskylän Kortepohjassa. Tapahtumassa on mukana jälleen myös kävijöiden oma vaihtotori, josta tällä kertaa pääsevät osallisiksi myös he, jotka eivät itse tapahtumaan pääse paikan päälle. 

Haiseva kaunotar

Liskovehka (Typhonium venosum) tunnetaan myös vanhalla tieteellisellä nimellään Sauromatum venosum, aaroninsarvena, voodooliljana ja joskus aaroninsauvana, vaikka se onkin oikeasti ihan erilainen kasvi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Liskovehka on kaikessa luotaantyöntävyydessään ihastuttava ja persoonallinen kasvi. Se ei ehkä vastaa useimpien mielikuvaa huonekasvista, mutta omalla oudolla tavallaan se on veistoksellisen kaunis. Sen sanotaan olevan vehkoista kaikkein vaikeimpia saada hengiltä. Ja se haisee raadolta, mikä sen parempi mainospuhe?