Siirry pääsisältöön

Horroksessa

Ohikukkineena Bauhausin alelaarista pelastettu Brassia kukki muuton kunniaksi.

Tällä hetkellä sekä minä että viidakkoni tunnumme vaipuvan pikku hiljaa talvihorrokseen. Tai no, oma blogihorrokseni on kyllä jatkunut jo hieman pidempäänkin. Mitä kaikkea tämän hiljaiselon aikana on ehtinyt tapahtua huonekasvirintamalla?

Viidakkokirjeiden vuosi on ollut muuttoja ja muutoksia täynnä. Maija muutti uuteen kotiin ja uuteen kaupunkiin kesällä. Allekirjoittanut taas vaihtoi syyskuussa huonetta isompaan kotiin saman kaupungin sisällä. 

Kieltämättä kukka muistuttaa hieman hämähäkkiä muodoltaan...

Juuri muuttoa ennen Bauhausista noin puolitoista vuotta sitten pelastettu Brassia päätti vihdoin ja viimein ilahduttaa minua kasvattamalla kukkavanaa. Pelkäsin, että muuton stressi johtaa huonoon lopputulokseen, mutta niin vain kasvi kukki uudessa kodissa komeasti noin kuukauden päivät. Sirot keltaiset kukat myös tuoksuivat hyvältä. 

Viidakko muuttaa... monet kasvit hakevat vieläkin uudesta kodista sitä parasta paikkaansa.

Uudessa kodissa kasvit ovat saaneet itselleen lisää ansaitsemaansa tilaa. Olohuoneen isojen ikkunoiden edessä majailee suurin osa kokoelmaani, kun taas työhuoneen ikkunan ääreen mahtui juuri sopivasti lähes parimetriseksi venähtänyt kolibrikukkani (Strelitzia reginae).

Kolibrikukkani tällä hetkellä varsin harva latvus.

Ikävä kyllä muutossa siltä katkesi muutama lehti, joten nyt se näyttää melkoiselta tyngältä. Uskoisin kuitenkin, että viimeistään ensi keväänä on uusien lehtien vuoro. Kasvi pääsi kuitenkin isompaan ruukkuunkin, joten toivottavasti se innostuisi lähivuosina viimein myös kukkimaan...

Tämä perhonen kasvatti kukkineeseen vanaan keikin.

Muuttotouhuissa myös taannoin keikiä kasvattanut perhoskämmekkä (Phalaenopsis) sai sen verran kolhuja, että keikin varsi emokasviinsa napsahti poikki. Kaksi juurta ja kolme lehteä kasvattamaan ehtinyt keiki pääsi omaan ruukkuunsa ja toistaiseksi näyttää vielä hyvältä: parhaillaan kasvi tekee kolmatta juurta. 

Keiki omassa ruukussaan. Koska irtoaminen kävi tapaturmaisesti,
ei kotoa tietenkään löytynyt siihen hätään pienempää orkidearuukkua.

Maijan muuttaessa sain myös uusia kasveja, joista ihastuksekseni yksi on hirvensarvisaniainen (Platycerium bifurcatum), jollaisesta olen pitkään haaveillut. Kasvi löysi itselleen paikan keittiön ikkunalla amppelikasvina, jossa sen upeat lehdet ja jännittävä olemus pääsevät hyvin oikeuksiinsa.

Kasvutapansa puolesta sarvisaniaiset sopivat varsin hienosti
näyttäviksi amppelikasveiksi.

Toistaiseksi hirvensarvisaniainen on viihtynyt mukavasti: sumuttelen sitä usein ja uppokastelen samalla, kun orkideatkin saavat kastelunsa. Epifyyttinä kasvin suurin osa massasta on todellakin lehdissä, juuret ovat varsin vaatimattomat.

Vaikka suuri osa kasveista viettääkin talvilepoaan, niin blogimme ei onneksi silti hiljene tyystin: esimerkiksi Jupiterin parta heitti meille aika kivan haasteen, johon tarttua. Siitä lisää sitten seuraavalla kerralla!

Kommentit

  1. Onpas hän mielenkiintoisen näköinen kukkiessaan! Hauskaa tosiaan, että löysin blogin, joka käsittelee huonekasveja, itelläni ole ennen oman puutarhan saamista ikkunalaudat täynnä kakkea mahdollista, ja välissä oli reilu kymmenen vuotta - nyt olen taas alkanut lämmetä huonekasveille uudelleen. Mukana vuosien kuluessa on kulkenut vain muutaman orkidea ja suuri kerrottu punakukkainen kiinanruusu - muut eivät ole selviytyneet hajamielisen kastelijan hoidossa - tarkoitus jälleen vähän laajentaa valikoimaa, kun talon remontit alkaa olla valmiita... Ihan huippuaikaan siis löysin tänne!

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa, että olet löytänyt tänne, tervetuloa seuraamaan huonekasviviidakkojemme kuulumisia! :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Maailman helpoin orkidea?

Onnistuttuani tappamaan useammankin perhoskämmekän, suhtauduin vuosikausia orkideoihin suurella varauksella. Ihailin niitä kaupan hyllyssä, mutten koskaan uskaltanut koettaa onneani niiden hoidossa, vaikka kokemusta monenlaisista huonekasveista muuten alkoikin kertyä. Reilu vuosi sitten vihdoin törmäsin orkideaan, jonka ostamista en voinut vastustaa, ja joka yllättäen osoittautui suunnilleen niin idioottivarmaksi hoidokiksi kuin huonekasvi ylipäätään voi olla. Se oli ludisia (Ludisia discolor).

Helppo hoito!

Reunustraakkipuu (Dracaena marginata) on helpoimpia huonekasveja, joita minulla koskaan on ollut viidakossani. Tämä kyseinen reunustraakki on kaveriltani hoidossa sillä aikaa, kun kyseinen henkilö viettää vaihto-oppilasvuottaan ulkomailla. Kasvilla on tällä hetkellä noin puolisen metriä korkeutta ja se on viihtynyt oikein hyvin muun joukon jatkona. Traakki ei tunnu olevan kovin nirso kasteluiden suhteen ja viihtyykin vielä puolivarjoisessa paikassa. Kuulemma siskollani vastaava kasvi asustaa hyvin hämärässä huoneessa ja viihtyy niinkin erinomaisesti, että tekee vielä parhaillaan useita sivuversoja.