Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

Vuoden vaihtuessa...

Näin vuoden taittuessa on hyvä hetki tarkastella kuluneen vuoden kasvilöytöjä ja oman kotiviidakon kuulumisia. Vuoden aikana uusia kasveja on tullut monia, joista osa on ehtinyt jo päättää päivänsäkin. Kuitenkin valtaosa voi hyvin ja varsinkin orkidearintamalla on tapahtunut paljon.

Maistiaisia orkideanäyttelystä

Pääsin tänä vuonna ensi kertaa mukaan Suomen orkideayhdistyksen järjestämään orkideaharrastajan vuoden kohokohtaan - suureen orkideanäyttelyyn. Maailmankaikkeus kyllä yritti parhaansa mukaan estää kokemusta. Tarkoitus oli mennä kolmen innokkaan kasviharrastajan porukalla, mutta sairastuimme joka ikinen flunssaan muutamaa päivää ennen näyttelyä! Lopulta kaksi meistä sentään selvisi paikalle, eikä edes kovin puolikuntoisena.
Yrjönkadulla puoleensa vetää tietenkin itse näyttely - harrastajien ja puutarhojen esiin asettamat kukkivat orkideat mielikuvituksellisissa asetelmissa. Vähintään samanmoisia magneetteja ovat kuitenkin myytävät orkideat, joita riitti uskomaton valikoima, ja ystävällinen ilmapiiri, jonka kannustamana huomasi juttelevansa iloisesti lukuisille ventovieraille.

Viettelijät ikkunalla

Tai kuinka minusta tuli orkideafani...

Aistikkaat kasvit

Viime aikojen tietokirjalukemisina minulla on ollut Daniel Chamovichin kirjoittama What a Plant Knows?, joka käsittelee kasvien aisteja uusimman tutkimustiedon valossa. Kirja on ilmestynyt muutama vuosi sitten, joten hurjaa vauhtia edennyt kasvibiologian tutkimus onkin ehtinyt paljastaa kasvien aisteista viime vuosina todella paljon kiinnostavia asioita.

Kasvimaailman kaunottaria

Olen jo pidemmän aikaa ihastellut Janne Ahon kirjaa Orkideat: Sateenkaaren värejä ja petkutuksen lumoa. Viimein maltoin ostaa upean opuksen myös omakseni, sitä aiemmin moneen otteeseen kirjakaupassakin selailleena. 

Uusia...

Innostuimme tässä jokin aika sitten tekemään yhteistilausta saksalaiseen Röllke Orchideen -verkkokauppaan, jonka valikoima on nimensä mukaisesti varsin orkideapainotteinen. 
Olemme alkuvuodesta muutenkin intoilleet ulkomaisten kasvitilausten kanssa, sillä ehdimme aiemmin tilata kasveja myös Araflorasta. Tuolloin saapui muun muassa Maijan kasviterraarion kasveja sekä oman suoprojektini lihansyöjiä. 

Makuuhuoneviidakko täyttää kuukauden

Kesäkuun alussa perustin liskomme vanhaan terraarioon pienoissademetsän, josta tuli makuuhuoneen silmäterä. Nyt terraariolla on ollut kuukauden verran aikaa asettua aloilleen ja kasvit ovat ehtineet päättää, ryhtyvätkö kasvamaan vai kuolemaan. Tässä siis terraarion kuulumisia, tähän mennessä opittua sekä lukijoiden pyynnöstä lajikohtaisia kuvia kasveista nimien kera.

Tee-se-itse: sademetsä makuuhuoneessa

Kirjoitin aiemmin kasviterraariosta, jonka vuosia sitten rakensin vanhaan akvaarioon. Mainitsin silloin, että jos olisin tekemässä samaa paremmalla ajalla ja suuremmalla budjetilla, tekisin muutamia asioita toisin. Tänä kesänä siihen vihdoin tarjoutui tilaisuus.

Leopardigekkomme Napsu muutti keväällä tilavampaan terraarioon (joka, sattumoisin, on se sama vanha akvaario, jossa edellinen pienoisviidakkoni asusti) ja sen vanha koti jäi ylimääräiseksi. Rakensin siitä nyt pienen sademetsän koristamaan muuten kasvitonta makuuhuonetta - koska kyllähän kaikissa hyvissä makuuhuoneissa on oltava sademetsä.

Tässä artikkelissa käyn läpi terraarion rakennuksen vaiheet, käyttämäni tarvikkeet ja budjetin - josko joku lukijoista innostuisi itsekin rakennuspuuhiin.

Ampuva pantteri

Kasvien monimutkainen ja jännittävän monimuotoinen sukupuolielämä jaksaa kiehtoa ja aiheuttaa loputonta hämmästystä. On kasveja, jotka pystyvät lisääntymään itsekseen useammallakin eri tavalla, kasveja jotka lisääntyvät ainoastaan saman lajin toisen, vastakkaista sukupuolta olevan yksilön kanssa ja kaikkea siltä väliltä. Myös siitepölyn kuljettamiseen kasveilla on lähes loputtomiin erilaisia ratkaisuja.

Seikkailua Tallinnassa, osa 3

Olen kirjoittanut kevättalvisesta retkestämme Tallinnan kasvitieteelliseen puutarhaan jo kahteen eri otteeseen: ensin orkideoista, joiden perässä matkaan oikeastaan lähdimme, ja sitten puutarhan kiehtovasta valikoimasta kasvimaailman eläviä fossiileja. Nyt lienee korkea aika kertoa yleisemmin siitä, millainen paikka kasvitieteellinen puutarha oikein on, ja mitä kiehtovaa huonekasviharrastaja voi sieltä bongata.

Seikkailua Tallinnassa, osa 2

Edellisessä artikkelissa kerroin retkestämme Tallinnaan Suomen Orkideayhdistyksen hilpeässä seurassa. Koska orkideat olivat tietenkin retken itse tarkoitus, keskityin ensiksi niihin.

Oli Tallinnan pienessä, mutta ilmeisen rakkaudella hoidetussa kasvitieteellisessä puutarhassa paljon muutakin nähtävää. Erikoisia kasveja oli runsas kokoelma eri puolilta maailmaa. Sisäistä pientä paleontologiani ilahdutti erityisesti kasvimaailman elävien fossiilien edustava otos: oli saniaisia, araukaarioita ja jopa kauripuu, jollaista en ole eläessäni nähnyt. Tässä osassa kerron niistä.

Seikkailua Tallinnassa, osa 1

Osallistuimme maaliskuun alkupuolella Suomen Orkideayhdistyksen järjestämälle retkelle Etelä-Helsinkinäkin tunnettuun Tallinnaan. Retki oli mitä mainioin, yhdistyksen väki hyvää matkaseuraa ja orkideat... no, orkideoihin on mahdotonta pettyä.

Tässä matkakertomuksen ensimmäisessä osassa keskitytään retken päätähtiin, orkideoihin. Seuraavassa osassa kerron sellaisista sivuseikoista kuin todella jännittävistä hawaijilaisista saniaisista, joita ryömin kuvaamassa pitkin Tallinnan kasvitieteellisen puutarhan kivetyksiä.

Hiljaa hyvä tulee

Pullojukalla (Beaucarnea recurvata) ei ole kiire minnekään. Hidaskasvuinen aavikkokasvi sopeutuu monenlaisiin oloihin ja on erittäin helppohoitoinen - kunhan sitä ei hukuta! Pullojukka on niin vaatimaton ja hidaskasvuinen, että se tuo välillä mieleen pikemminkin koriste-esineen kuin kasvin.

Pullojukka on kotoisin Itä-Meksikon kuivilta seuduilta. Vaikka sen elinalue luonnossa on suppea, se näyttää koristekasvina sopeutuvan monenlaisiin oloihin. Lämpimillä seuduilla sitä pidetään puutarhakasvina, ja missä talvet käyvät liian ankariksi, viihtyy pullojukka ikkunalaudan suojissa.

Kevätmielellä

Vaikka tammikuu on vasta hädin tuskin lopussa, ajattelen ainakin itse jo kovasti kevättä. Ensimmäiset huonekasvien siemenet ovat päässeet jo multaan itämään, ja joululahjaksi saadut magnolian siemenet puolestaan köllöttelevät jääkaapissa rahkasammalalustalla kylmäkäsittelyssä. Madeiran tuliaiset näyttäisivät näillä näkymin selvinneen matkan rasituksista. Mysteeriorkidea kasvattaa jo ahkerasti juuria...

Madeiran metsissä

Kuten aiemmin jo kirjoitimme, vietimme joulun Madeiralla. Ikuisen kevään saari on kuuluisa puutarhoistaan, joissa kukoistavat kasvit kaikkialta maailmasta. Mutta on Madeiralla myös ikioma, alkuperäinen kasvillisuutensa, ja se vasta kiehtovaa onkin.

Madeira on yksi niistä muutamasta paikasta maailmassa, jossa yhä kasvaa välimerellistä laakerimetsää eli laurisilvaa. Vielä ennen jääkausien alkua ikiaikainen laakerimetsä peitti koko Välimeren seudun. Se oli suorastaan satumetsää: vänkyräisiä, naavan ja sammalen peittämiä puita, jotka kuhisivat eläimiä.

Sumua

Piipahdimme viime kesänä taas vaihteeksi Maijan kanssa Viherlandiassa. Vierailut siellä kestävät lähes poikkeuksetta melko kauan, ja lähes yhtä poikkeuksetta sieltä tulee myös tehtyä heräteostoksia. Tällä kertaa aikeena oli ostaa muutama säkki multaa, mutta sen lisäksi tuli tehtyä useampikin löytö.

Ikuisen kevään saarella

Viidakkokirjeiden kaksikko vietti joulunsa Madeiralla. Saaresta tulevat ensimmäisenä mieleen keski-ikäiset sekä eläkeläiset eurooppalaiset turistit, pakettimatkat ja suomi-karaokebaarit. Näitä kaikkia Madeiralta löytyykin, mutta myös paljon, paljon enemmän. Meitä ilahdutti erityisesti upea kasvipaljous. Joulukuussakin kukassa oli moni kotona talvihorroksessa kärvistelevä kasvi.