tiistai 7. huhtikuuta 2015

Seikkailua Tallinnassa, osa 3

Hui, se on valtava!
Olen kirjoittanut kevättalvisesta retkestämme Tallinnan kasvitieteelliseen puutarhaan jo kahteen eri otteeseen: ensin orkideoista, joiden perässä matkaan oikeastaan lähdimme, ja sitten puutarhan kiehtovasta valikoimasta kasvimaailman eläviä fossiileja. Nyt lienee korkea aika kertoa yleisemmin siitä, millainen paikka kasvitieteellinen puutarha oikein on, ja mitä kiehtovaa huonekasviharrastaja voi sieltä bongata.


Ensivaikutelma
Tallinnan kasvitieteellinen puutarha sijaitsee sivussa kaupungissa, joen rannalla. Sen luo vievä tie kiemurtelee läpi vaikuttavan metsän. Orkideayhdistyksen ryhmämme lähestyi kasvihuoneita takaoven kautta (ja elettiinkin vielä lopputalvea), joten etupuolella leviävät laajat ulkoistutukset jäivät näkemättä. Puutarhan kotisivuilla olevan kartan mukaan niitä on kuitenkin melkoisesti.

Kasvihuoneet eivät ole valtavan suuria, mutta rakkaudella hoidettuja, ja lajivalikoima on vaikuttava. Heti aulassa tulijaa tervehtii massiivinen kanariantaatelipalmu (Phoenix canariensis), jonka kokoa yritin turhaan vangita valokuviin.

Kanariantaateli on läheistä sukua ruokakaupan taateleille, jotka saadaan välimerentaatelista (P. dactylifera). Molempia voi kasvattaa huonekasveina, ja koska ne kestävät pikkupakkastakin, voi taateli olla ulkosalla pitkälle syksyyn.

Mittava nauhapensas.
On aina kiehtovaa nähdä, millaisiin mittoihin tutut ruukkukasvit kasvitieteellisen puutarhan tiloissa venähtävät. Oma nauhapensaani (Homalocladium platycladum) näyttää parhaillaan melko kaljulta, sillä se kärsi talvella vihannespunkeista. Esittelin tämän kiehtovan uusiguinealaisen lajin pari vuotta sitten.

Tallinnassa samainen kasvi kurkotteli hyvinkin kahden ja puolen metrin korkeuteen tuuheana pensaana. Alkoikin tuntua siltä, että ehkä omakin kasvini olisi aika laittaa uuteen ruukkuun ja parempaan valoon. Ehkä siitäkin vielä tulisi yhtä komea.

Ilo silmälle.
Pesäraunioinen (Asplenium nidus) jaksaa aina houkuttaa kukkakaupassa, mutta se on erittäin vaikea pitää elossa ja kauniina huonekasvina, sillä ilmankosteus ei yleensä riitä sille alkuunkaan. Vivaarioon tai muuhun kostean ilman laatikkoon taas se ei mahdu kuin tuokion, ennen kuin kasvaa siitä ulos.

Olikin ilo päästä näkemään tämä valtava ja hyvinvoiva raunioinen. Sen tieteelliseksi nimeksi on kyltissä mainittu Asplenium antiquus, mutta nopean googlauksen perusteella se on ilmeisesti tavallisen pesäraunioisen synonyymi.

Saniaiset, piileat ja pantteriköynnökset
Olen pienten ja sievien kasvien ystävä, joten yhden kasvihuoneen läpi kiemurtelevaa puroa reunustava kasvillisuus ilahdutti minua erityisesti. Tässä kuvassa maata peittävät sulkasaniaiset (Nephrolepis), hiussaniaiset (Adiantum), useamman sortin piileat (Pilea) sekä vasemmassa laidassa kaksi lajia pantteriköynnöksiä (Pellionia). Aivan vasemmasta yläkulmasta voi bongata myös pensassamettilehden (Gynura aurantiaca), joka äkillisestä kukkakauppoihin ilmaantumisestaan päätellen on tämän kevään muotikasvi.

Kiipivät vehkat.
Kuten aiemmin kirjoitin, kasvihuoneisiin on jaettu osastoja maanosittain. Etelä-Amerikan kasveja esittelevää kasvihuoneen kolkkaa hallitsivat monenmoiset vehkat. Tässä kuvassa esiintyvä liuskalehtinen laji lienee peikonkämmen (Philodendron bipinnatifolium), joka on huonekasvinakin hallittavamman kokoinen vaihtoehto peikonlehdelle.

Puusta alas vedenpintaan roikkuva pitkälehtinen kasvi herätti uteliaisuutemme. Tarkempi selvittely paljasti, että se lienee jokin flamingokukka, Anthurium. Ainakin A. vittariifolium -lajilla on tällaiset pitkät ja roikkuvat lehdet.

Menninkäisenkämmen.
Tämä rei'itetty köynnösvehka oli minulle aivan uusi tuttavuus. Se on peikonkämmenen läheinen sukulainen, suomeksi viehättävästi menninkäisenkämmen (Monstera obliqua).

Ei näin?
Ei niin paljon ruusuja, etteikö vähän risujakin. Kasvihuoneissa oli useissakin paikoissa kulloisenkin mantereen papukaijoja: kuvan huppuaratteja Etelä-Amerikassa, neitokakaduja Australiassa ja niin edelleen. Trooppiset linnut kasvitieteellisessä puutarhassa ovat sinänsä viehättävä idea, mutta minulla on epäilykseni eläinten olosuhteista.

Häkki on kooltaan suunnilleen asiallinen - mutta vain siinä tapauksessa, että nämä linnut pääsevät päivittäin ulos lentämään, ja sitä epäilen vahvasti. Tässä häkissä ei lennetä, korkeintaan pyrähdellään, ja papukaijan on saatava lentää voidakseen hyvin (minkä luulisi olevan ilmeistä). Omat kaijani joutuivat juuri olemaan pääsiäisen suljettuina vastaavan kokoluokan häkkiin, ja turhautumisen kyllä huomaa siitä metakasta ja rallista, jota ne ovat koko aamun pitäneet!


Tässä vielä loppukevennyksenä komea hopeasuoninen flamingokukka. Tarkalta lajiltaan se saattaa olla Anthurium clarinervium tai hopeaflamingokukka A. crystallinum, mutta nimikylttiä sen vierestä ei harmiksemme löytynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...