torstai 2. heinäkuuta 2015

Makuuhuoneviidakko täyttää kuukauden


Kasvua näkyvissä!
Kesäkuun alussa perustin liskomme vanhaan terraarioon pienoissademetsän, josta tuli makuuhuoneen silmäterä. Nyt terraariolla on ollut kuukauden verran aikaa asettua aloilleen ja kasvit ovat ehtineet päättää, ryhtyvätkö kasvamaan vai kuolemaan. Tässä siis terraarion kuulumisia, tähän mennessä opittua sekä lukijoiden pyynnöstä lajikohtaisia kuvia kasveista nimien kera.


Kuten vertailusta näkyy, terraario on nyt hieman rehevämpi kuin perustettaessa, vaikka ero ei vielä olekaan suuren suuri (klikkaa kuva suuremmaksi, niin siitä jotain näkeekin). Alavasemmalla näkyvä konnanputki sekä perustusvaiheessa aika reppanalta näyttänyt tuntokasvi ovat kasvaneet eniten. Sen sijaan etualalla oleva Pteris-suvun sanikka näyttää heittävän lusikan nurkkaan. Harmi, sillä hyvin voidessaan se kasvatti upean punertavia lehtiä, ja toivoin terraarion palauttavan sen alkuperäisen loiston. Kuivahtelu ruukussa ja lopuksi väkivaltainen siirto taisivat olla sille liikaa.

Tuntokasvi (Biophytum sensitivum) avasi juuri tänä aamuna terraarion ensimmäisen kukan. Enpä osannut arvata, että tällä kaupanpäällisenä kutsumatta saapuneella kasvilla olisi omalaatuisen kasvutavan ja liikkuvien lehtien lisäksi kauniit kukat.

Kukka tuo mieleen kotimaisen ketunleivän eli käenkaalin kukan, ja syystäkin. Biophytum kuuluu käenkaalikasvien heimoon.

Konnanputki (Hydrocotyle leucocephala) on yleinen akvaariokasvi, mutta kuten useimmat vesikasvit, sekään ei ole vedenalaiseen maailmaan sidottu. Korkeassa ilmankosteudessa se kasvaa mielellään maan päälläkin, kuten pienestä pistokkaasta pikavauhtia venähtänyt terraarioyksilö osoittaa.

Lehdistään huolimatta konnanputki kuuluu putkikasveihin, ja sillä on miellyttävä, vuohenputkimainen maku. Olisi mielenkiintoista kasvattaa sitä joskus ruokayrttinä.

Kielisaniainen (Elaphoglossum crinitum) on maineeltaan vaativa saniainen, jonka kerrotaan vaativan tasaisen korkeaa kosteutta. Ja sehän terraariossa järjestyy. Tämän erityisen karvaisen lajikkeen nimi on osuvasti King Kong.

Kuvassa pilkottaa kielisaniaisen ensimmäinen uusi lehti uudessa kodissaan. Takanurkassa kököttävä saniainen saa terraarion kasveista vähiten valoa, mutta se ei näytä asianlaidasta loukkaantuneen. Toivottavasti saan kuitenkin pian käyttöön paremman valaisimen. Valokuvauskin on helpompaa kunnon loisteputkilla: nykyinen vuosia vanha akvaarioputki on voimakkaan violetti ja vääristää valokuvien värit aivan kummallisiksi.

Toinen terraarion takareunan kookas saniainen on antennisaniainen (Doryopteris cordata). Sen erityispiirre ovat kahdenlaiset lehdet: maata peittävästä matosta nousee yksittäin antennimaisen pitkiä itiöitä tuottavia lehtiä.

Antennisaniainen on lähtenyt hyvään kasvuun, mutta takanurkassa sen viehättävät maanpeittolehdet jäävät ikävästi piiloon. Pohdin, siirtäisinkö siitä pienen osan etualalle paremmin näkyviin.

Lemmaphyllum microphyllum -saniaisen kanssa en ole ollut yhtä menestyksekäs. Se ei ole osoittanut vielä mitään merkkejä kasvamisesta, mutta on sen sijaan ruskistanut muutamia lehtiään. Arvuuttelen, että kenties terraarion pohja on liian tasaisen märkä tälle melkein mehikasvimaiselle saniaiselle. Nostinkin osan siitä ylös pohjalta puunoksan päälle, missä kasvualusta pääsee välillä kuivahtamaan. Toivotaan, että se auttaa.

Ylipäätään terraario näyttää pitävän kosteutta paremmin kuin odotin. Jopa erillään itse kasvualustasta olevan epifyyttioksan sisällä olevan materiaalin kuivuminen kestää hämmästyttävän pitkään. Näin ei suinkaan ollut edellisen terraarioni kohdalla, vaikka sen kansilasi oli tiiviimpi ja haihtuminen ulkopuolelle varmasti vähäisempää. Otaksun, että ero on kasvualustan laadussa: sammal-kookosturvepohja varmaankin sitoo kosteutta paremmin kuin vanhan terraarion luonnonturve-orkideamulta-kukkamultaseos. Monelle kasville se on hyvä asia, mutta esimerkiksi Lemmaphyllumille ikävä juttu.

Osittain tilanne varmaankin korjautuu, kunhan kasvien kasvu pääsee kunnolla vauhtiin ja ne alkavat kuluttaa vettä.

Toinen pienistä maanpeittosaniaisistani sen sijaan viihtyy. Sri Lankasta kotoisin oleva Quercifilix zeylanica on hyvin pieni ja sen lehtiä voisi pienellä määrällä mielikuvitusta kutsua tammenlehtimäisiksi. Muutamasta ruskeasta lehdestä huolimatta se kasvaa, ja maavarret näyttävät jo levittäytyvän kasvualustaan.

Alkukantaiset kasvit ovat intohimoni, joten joukossa on myös (sub)trooppinen ketunliekolaji, Huperzia carinata. Suomenkin metsissä kasvavat lieot ovat itiökasveja ja läheistä sukua mähkille. Nykyään molemmat ryhmät ovat melko vähälajisia ja kasvit pysyvät pienikokoisina, mutta satoja miljoonia vuosia sitten ne kasvoivat suuriksi puiksi.

Huperzia ei ole nähdäkseni tehnyt vielä minulla ollessaan juuri mitään, mutta kenties sen pitkien versojen kärjet ovat hieman kasvaneet. Ainakaan se ei ole kuollut. Näiden liekojen ei pitäisi olla kovinkaan vaikeita saada viihtymään, vaan useimmiten niitä moititaan liian suuriksi ja voimakaskasvuisiksi.


Olin jättänyt toisen australianaraukaarioistani (Araucaria cunninghamii) papukaijojen ulottuville siinä uskossa, että sen neulanterävät neulaset pitäisivät linnut kaukana. Ja kattia kanssa. Kun linnut sitten jyrsivät yhden sen alaoksista siististi poikki, työnsin sen hetken mielijohteesta terraarioon. Ainakin lähisukuisen huonekuusen eli norfolkinaraukaarian (A. heterophylla) pitäisi kasvaa hyvin pistokkaista, joten miksipä ei tämänkin. Kovin montaa vuotta se ei kyllä terraarioon mahdu, jos innostuu kasvamaan.

Riskiostokseni, kaunis borneolainen alppiruusulaji (Rhododendron sp. "Borneo"), näyttää sekin lupaavalta. Laji oli myyjällekin tuntematon, ehkä jopa tieteellisesti kuvaamaton, joten sen hoito-ohjeet ovat parhaallakin onnella suurpiirteisiä. Pienikasvuisuus ja nahkeapintaiset lehdet vihjaavat, että tämä laji on varsin korkealla vuoristossa kasvava epifyytti, ehkä jopa pilvimetsien laji.

Tasaisen lämmin voikin tulla terraario-oloissa ongelmaksi, mutta lukemani ohjeet lupailivat, että mikäli kasvi saa tarpeeksi valoa ja sekä kastuu että kuivuu usein, se voi sietää korkeaa lämpötilaa varsin hyvin. Ainakin tilanne vaikuttaa sikäli lupaavalta, että kasvi kasvattaa sekä uusia lehtiä että kokonaista uutta haaraa tyveltään. Toivottavasti se joskus innostuisi kukkimaan.

Vaikka harrastan erikoisuuksia antennisaniaisista araukaarioihin, minulla on muutamia heikkouksia kaikkein tavallisimpien ja tylsimpien kasvien joukossa, ja yksi niistä ovat kuningas- tai lehtibegoniat. Tämän koppasin kevättalvella mukaani juuri terraariota silmälläpitäen. Tiesin jo edellisestä terraarioprojektistani, että kuningasbegoniat (Begonia "Rex" -hybridit) tulevat hyvin toimeen terraariossa ja kasvavat kauniisti, ja juuri niin tämäkin on tehnyt.

Tästä rohkaistuneena uskalsin tilata myös vähemmän tavanomaisen begonian terraariota koristamaan. Begonia partita "Plug" on huomattavasti sirokasvuisempi laji, jolla on hauskat epämääräisen liuskaiset lehdet. Sekin näyttää begonioiden taattuun tapaan viihtyvän mainiosti.

Makuuhuoneviidakko on siis ollut kaiken kaikkiaan menestys. Palaan syksymmällä asiaan sen uusien kuulumisten kera!

3 kommenttia:

  1. Kiitos taas todella inspiroivasta ja mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Pienoisviidakko näyttää hyvältä! En ole tiennytkään, että konnanputkea voi syödä. Pitää ottaa asiasta selvää. Mistä lähteistä ammennat tietoa näistä kasveista kuin omasta kokemuksestasi ja koulutuksestasi? Onko sinulla käytössä jokin kasvitietokanta tai näistä kertovia teoksia? Olisi mukava tietää minkänimisiä kirjoja kannattaisi etsiä. Toivottavasti Lemmaphyllum microphyllum, araukaria ja muut alkavat viihtyä. Mitkä kaksi kasvia ovat Biophytumin vasemmalla puolella alkukuvassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Hienoa, että projektini inspiroi muitakin.

      Tiedon lähteeksi en ole löytänyt yhtä yksittäistä kasvitiederaamattua, vaan kaivelen informaatiota pitkin internettiä ja kirjahyllyni kasviosiota.

      Tieteellinen nimi tarjoaa vähemmän tunnetuistakin kasveista yllättävän hyvin englanninkielistä informaatiota ihan tavallisen Google-haun avulla, ja tieteellisiä artikkeleita hakeva Google Scholar kertoo tietenkin lisää. Eduksi on, että minulla on vielä Jyväskylän yliopiston käyttäjätunnukset, joiden avulla pääsen käsiksi aika moniin tieteellisiin julkaisuihin. Muutenhan joutuisin tyytymään tiivistelmiin. Mitään luottotietolähdettä tai erityistä tietokantaa minulla ei siis korvan takana ole, vaan seulon tietoa milloin mistäkin. :)

      Hyllyssä minulla on lähinnä iäkkäitä huonekasvien hoito-oppaita, jotka tuppaavat olemaan perusteellisempia kuin uudet (WSOY:n Kodin kukat -sarja ja Kariston Kodin suuri kukkakirja) sekä sekalaisia kasvitieteestä kertovia teoksia, kuten The Evolution of Plants ja Latinaa puutarhurille.

      Suomenkieliset nimet löytyvät näppärästi Kassu-palvelusta: http://onki.fi/fi/browser/overview/kassu/

      Niin, Biophytumin vasemmalla puolella kuvassa pilkottaa kielisaniainen, ja sen edessä köynnösflamingokukka Anthurium scandens. Se oli oikeastaan Lilyn tilaama, mutta saimme sitä ja rhododendronia ekstrapotit, joten otimme kumpainenkin yhden kutakin. Seuraavassa kuvassa olen siirtänyt flamingon terraarion taustalle, koska veikkasin ettei se sittenkään pidä alemman tason märkyydestä.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...