Siirry pääsisältöön

Maistiaisia orkideanäyttelystä

Cymbidium "Highland Giant" tervehtii portaikossa.
Pääsin tänä vuonna ensi kertaa mukaan Suomen orkideayhdistyksen järjestämään orkideaharrastajan vuoden kohokohtaan - suureen orkideanäyttelyyn. Maailmankaikkeus kyllä yritti parhaansa mukaan estää kokemusta. Tarkoitus oli mennä kolmen innokkaan kasviharrastajan porukalla, mutta sairastuimme joka ikinen flunssaan muutamaa päivää ennen näyttelyä! Lopulta kaksi meistä sentään selvisi paikalle, eikä edes kovin puolikuntoisena.

Yrjönkadulla puoleensa vetää tietenkin itse näyttely - harrastajien ja puutarhojen esiin asettamat kukkivat orkideat mielikuvituksellisissa asetelmissa. Vähintään samanmoisia magneetteja ovat kuitenkin myytävät orkideat, joita riitti uskomaton valikoima, ja ystävällinen ilmapiiri, jonka kannustamana huomasi juttelevansa iloisesti lukuisille ventovieraille.


Yläkerrasta kelpasi kurkistella yleiskuvaa.
Melkoinen yleisömenestys tapahtuma olikin sekä perjantaina että lauantaina (luonnollisesti olin paikalla molempina). Jo tuokiossa ovien avaamisen jälkeen puutarhojen pisteillä kiemurtelivat pitkät jonot, kun ihmiset koettivat ehtiä ensimmäisten joukossa poimimaan uusia aarteitaan.

Suurikukkaisia, koreita hybridejä oli kaupan eri orkideasuvuista: oli katleijaa, perhoskämmekkää ja venuksenkenkää. Niistä sai kauniita kuvia, mutta omia suosikkejani nämä pitkälle jalostetut elävät veistokset eivät ole.

Mutta tämä! Kokonainen seinällinen pikkuruisia miniatyyriorkideoita, jotka oli istutettu pienille
korkinpaloille. Olisin tietenkin halunnut ne kaikki, mutta onneksi kesken loppui sekä budjetti että kotona oleva tila moisille lasikkoa tai terraariota kaipaaville kasveille. Viehättävä, reipas Gomesa radicans -taimi sentään tarttui Orkideayhdistyksen jäsenen suosittelemana mukaan. Puolisoni tosin kysyi, ostinko heinän.

Gomesa radicans on kotoisin Brasilian rannikkometsissä, missä se toden totta kasvaa mätästäen kuin mikäkin heinä. Se kuitenkin kasvattaa viihtyessään lehtien sekaan lukuisia hentoja, valkovioletteja kukkia, joiden yläosa tuo hyvällä mielikuvituksella mieleen linnun pään.


Pikkiriikkinen Diodonopsis erinacea tuo mieleen alienin piikkeineen ja lonkeroineen. Ulkonäkö on ilmeisesti viehättänyt myös sen nimeäjää, sillä erinacea tarkoittaa siiliä.

Parapteroceras quisumbingii on pienuudestaan huolimatta upea lukuisine kukkineen. Sen tuoksu oli minusta hajuvesimäinen, mutta mukana olleen kanssakasvi-ihmisen mielestä se toi pikemminkin mieleen muovailuvahan. Hajuaisti on outo juttu.

Lepanthes calodictyon oli ehkä näyttelyn epäorkideamaisin orkidea. Sen kotiseutua ovat Ecuadorin ja Kolumbian kosteat vuoristometsät - ja suoraan Ecuadorista nämä taimet olivatkin. Ne kuuluivat nimittäin Ecuadorilaisen Ecuagenera-puutarhan valikoimaan. Harmi kyllä suhteellisen tyyris hinta karkotti minut tästä kokeellisesta ostoksesta.

Orkideoiden lisäksi näyttelyssä oli kokonainen pöydällinen upeita lihansyöjäkasveja, muutamaa lajia myytäväksikin. Tämä aurinkokannuhybridi (Heliamphora) oli parhaillaan komeassa kukassa.

Lihansyöjäkasvejakin tarttui oman kokoelmani jatkoksi: kaksi lajia vesiherneitä (Utricularia) jotka olisivat normaalin ihmisen silmään näyttäneet lievästi sanoen kummallisilta ostoksilta. Kasvualustan pinnalla kasveista näkyi vain hieman epämääräistä vihreää nöyhtää: suurin osa vesiherneestä elää pinnan alla ja saalistaa ohitse uivia pikkueläimiä.

Tämä oli vasta mitä pinnallisin silmäys orkideanäyttelyn huikeaan valikoimaan. Näyttely on auki vielä huomenna sunnuntaina. Kaikki kynnelle kykenevät Yrjönkadulle!

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Vaatimaton pienoisbromelia

Piilokukat ( Cryptanthus ) ovat enimmäkseen Brasiliassa kasvavia ananaskasveja, jotka ylhäältä käsin näyttävät hauskasti tähdiltä. Juuri muuta yleistä niistä ei voikaan sanoa: noin puolensadan lajin joukkoon mahtuu suuria ja pieniä kasveja, kivikoiden, metsänpohjan ja jopa suolaisten marskimaiden asukkeja, ruskean-, vihreän-, harmaan- ja valkoisenkirjavia lehtiä. Huonekasviksi useimmin tarjolla oleva laji lienee viirupiilokukka ( C. bivittatus ). Se on pieni ja sievä laji, jonka lehdet eivät kasva juuri kymmentä senttiä pidemmiksi, ja ovat kasvin nimen mukaisesti punertavajuovaiset. Viirupiilokukkia näkee aika ajoin kaupan pienten mehikasvien joukossa, sillä niitä ne päällisin puolin hieman muistuttavat, vaikka elintavoiltaan ovatkin aivan erilaisia.

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

 Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä. Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Begonioiden oikukas kuningas

Kuningasbegoniat ovat silmiinpistävän kauniita ja niitä myydään usein ja halvalla. Niitä on kaupan sekä huonekasveiksi että kesäkukkasiksi ruukkuihin ja parvekelaatikoihin. Kaikenkirjavia muunnoksia tästä kasvista on niin paljon, että kahta samanlaista löytää harvoin: lehdet voivat olla liuskaisia tai liuskattomia, symmetrisiä tai vinoja, ja värejä löytyy hopeanvaaleasta pinkkiin, viininpunaiseen ja mustanvihreään kaikenlaisina yhdistelminä ja kuvioina. Mikä upea kasvi! Varoituksen sana on silti paikallaan: tämä ei ole helppo hoidokki. Lukuisia huonekasveja esittelevässä Plants are the strangest people -blogissa juuri kuningabegonialla on kyseenalainen kunnia pitää vaikeusasteikossa kärkisijaa ja kuulua kirjoittajan ei koskaan enää -listalle. Miksi siis ylipäätään esitellä moinen oikutteleva kuninkaallinen? Siitä voi kyllä saada hyvän ja kiitollisen hoidokin, kun ottaa huomioon sen omalaatuiset nirsoilun aiheet jo etukäteen.