Viidakkokirjeet

Tästä se alkoi: sulkahibiskuksen kukka Gambiassa, lokakuussa 2006. Sulkahibiskus ( Hibiscus schizopetalus ) on pitkäaikaisin ihastukseni kasvien joukossa. Tutustuin siihen ensi kertaa melkein tasan kymmenen vuotta sitten, kun törmäsin etelänlomalla hotellin puutarhassa kukkivaan yksilöön. Kukan erikoinen muoto herätti oitis mielenkiintoni, ja taisin lörpötellä jonkin verran äidilleni spekuloiden, mikä oikein pölyttää näin oudonmuotoisen kukan. Kesti hyvän aikaa ennen kuin sain selville, minkä kasvin oikein olin nähnyt. Vielä enemmän vuosia vierähti ennen kuin sulkahibiskus löysi tiensä omaan kotiini.

Pikkuruiset taimet purkeissaan. Muistatteko vielä taannoin Saksasta tulleet pienet taimipurkit? Niissä saapui Paphiopedilum Senne Calle -venuksenkenkäristeymiä sekä Phalaenopsis hieroglyphica -perhoskämmeköitä. Reilussa vuodessa kasveille on ehtinyt tapahtua jo paljon. 

Fynbos-pensaikkoa Etelä-Afrikassa. Kuva: Joachim Huber / Wikimedia Commons . Villien serkkujen jäljillä - juttusarja tuskin voisi käynnistyä kasviharrastajalle rikkaammasta paikasta kuin Etelä-Afrikassa sijaitseva Kapin kasvimaantieteellinen alue. Se on Unescon maailmanperintökohde juuri upean kasvillisuutensa ansiosta. Kapmaalta on peräisin klassisia kukkivia kasveja, kuten gerbera, kliivia ja kolibrikukka, mutta myös kiehtovia erikoisuuksia: raatokukkia, laskuvarjolyhtyjä, medusanpäitä ja eläviä kiviä. Millaisesta maisemasta ne ovat kotoisin ja kuinka se auttaa ymmärtämään niiden tarpeita huonekasveina? Sitä tämä artikkeli selvittää.

Lomailimme heinäkuussa puolisoni kanssa Lontoossa. Koska olemme molemmat pohjimmiltamme luonnontieteilijöitä, vierailukohteiden lista oli arvattava: luonnonhistoriallisia museoita, eläintarha, kaupunkipuistoja... ja paikallinen kasvitieteellinen puutarha. Tässä tapauksessa se tarkoitti vuonna 1759 avautunutta Kew Gardensia. Suunnattomassa (121 hehtaaria!) puistossa on toinen toistaan mielenkiintoisempia käyntikohteita ripoteltuna niin laajalle alueelle, että heikkojalkaisempaa hirvittäisi. Onneksi puistossa on myös oma kiertoajelujunansa, jolla kohteelta toiselle pääsee jalkoja rääkkäämättä. Kew'n kokoelmiin kuuluu peräti 30 000 eri kasvilajia, elävinä yksilöinä. Voitte varmasti kuvitella, että nähtävää riitti! Tässä pieni virtuaalikatsaus niihin Kew'n osiin, jotka ehdimme yhdessä päivässä nähdä.

Kirrikämmekkä ( Bulbophyllum ) terraariossa. Mitä yhteistä on ikkunalaudalla ruukussaan kasvavalla huonekasvilla, kasvitieteellisessä puutarhassa koreilevalla pensaalla ja savannilla kukoistavalla pikkupuulla?

Epidendrum Raspberry Valley. Suomen orkideayhdistyksen jäsenille tarkoitettu vuosittainen yhteistilaus järjestetään keväisin. Tänä vuonna pääsin itsekin ensi kertaa mukaan tilauksen tekoon. Ja olipahan muuten vaikeaa valita!

Evoluutiopuusta saa parhaan yleiskuvan portaiden päästä Kasvimuseon nurkalta. Helsingissä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa on piilossa aitojen takana päivitetty istutuksia 2000-luvulle. Ulkotarhat rakennettiin suuren kasvien sukupuun muotoon - mikä hieno idea! Eilen ulkopuolisilla oli ensimmäinen tilaisuus päästä tutustumaan evoluutiopuuhun lähietäisyydeltä. Intendentti Mikko Piirainen kierrätti pientä joukkoa uteliaita evoluutiopuun tyveltä latvukseen saakka. Aurinko paistoi lämpimästi ja kierros oli mitä mielenkiintoisin, vaikka kasvien istutus onkin vielä kesken, ja rahanpuutteen oksasakset ovat käyneet hankkeen kimppuun ennen kuin se on edes kasvanut täyteen mittaansa.

Rusopantteriköynnöksen nuoret kaksiväriset lehdet muuttuvat vanhetessaan kokonaan purppuranruskeiksi (kuva Maija Karala). Pantteriköynnökset ( Pellionia ), tuntuvat olevan jokseenkin harvinaisia huonekasveina. Kumma kyllä, sillä omasta kokemuksestani ne tuntuvat olevan varsin helppoja kasvatettavia. Helppouden lisäksi köynnökset ovat myös kauniita, joten näiden soisi yleistyvän ikkunalaudoilla. 

On tullut jälleen se aika vuodesta, kun huonekasvit alkavat hitaasti karistaa talven unihiekkaa silmistään ja avaavat kuin kokeeksi muutaman uuden lehden. Joko on kevät?

Torjuntaeläinpaketin sisältö. Erilaiset kasveja syövät ötökät ovat huonekasviharrastajalle valitettavan tuttuja vieraita. Sisätiloissa vailla luonnollisia vihollisia ne helposti lisääntyvät sellaisella vauhdilla, että uhkaavat isännäkseen joutuneen kasvin henkeä. Silloin niistä tulee tuholaisia. Monen kasviharrastajan ensireaktio on hakea purkki Raidia. Myrkyt ovat kuitenkin haitallisia muillekin eliöille kuin kohdeötököilleen, eikä niitä koskaan pitäisi käyttää holtittomasti. Erityisen hankalaksi niiden käyttö käy, jos samassa tilassa on myrkyille herkkiä lemmikkieläimiä. Silloin voi taistella tulella tulta vastaan ja hankkia torjuntaeläimiä.