tiistai 19. tammikuuta 2016

Eläimellistä tuholaistorjuntaa

Torjuntaeläinpaketin sisältö.
Erilaiset kasveja syövät ötökät ovat huonekasviharrastajalle valitettavan tuttuja vieraita. Sisätiloissa vailla luonnollisia vihollisia ne helposti lisääntyvät sellaisella vauhdilla, että uhkaavat isännäkseen joutuneen kasvin henkeä. Silloin niistä tulee tuholaisia.

Monen kasviharrastajan ensireaktio on hakea purkki Raidia. Myrkyt ovat kuitenkin haitallisia muillekin eliöille kuin kohdeötököilleen, eikä niitä koskaan pitäisi käyttää holtittomasti. Erityisen hankalaksi niiden käyttö käy, jos samassa tilassa on myrkyille herkkiä lemmikkieläimiä. Silloin voi taistella tulella tulta vastaan ja hankkia torjuntaeläimiä.


Ripsiäisiä ja niiden aiheuttamia laikkuja.

Minulle tällainen tilanne tuli vastaan joulukuussa 2015, kun ripsiäiset iskivät kasveihini. Siinä vaiheessa, kun tunnistin tihulaiset, niitä oli jo melkoinen määrä monessa eri kasvissa. Kapoiset, mustanpuhuvat ripsiäiset on helppo tunnistaa, sillä niiden jäljiltä kasvien lehtiin jää kumman hopeanhohtoisia vaurioita ja mustia ulostevanoja.

Myrkyillä lotraaminen ei käynyt päinsä, sillä osa kasveista oli kiinteästi istutettuna terraarioon, jossa elelivät lemmikkisiirat ja -kaksoisjalkaiset. Eikä muitakaan kasveja aivan turvallisesti voi eristää myrkytettäviksi, kun samassa kerrostaloasunnossa elelee lintuja, kaloja, rapuja ja useita lemmikkihyönteislajeja. Siispä käännyin biologisen torjunnan puoleen.

Forssalaisen Biotus-torjuntaeliöfirman kotisivujen selailu ja neuvon kysyminen asiakaspalvelusta selvitti pian oikean lääkkeen ongelmaan: ripsiäispetopunkit (Amblyseius cucumeris). Kotioloihin firma myy petopunkkeja näppärästi pienissä paperipusseissa, jotka voi ripustaa suoraan kasveihin roikkumaan.

Pussillinen punkkeja paikoillaan kasviin ripustettuna.

Heti toisena arkipäivänä tilauksen jälkeen ötökät saapuivat pienessä pahvilaatikossa Matkahuoltoon. Ripustin pussit kasveihin ja jäin odottamaan, toimiiko loitsu. Taikuudelta homma nimittäin tuntuu, sillä ripsiäispetopunkit ovat mikroskooppisen pieniä: paljaalla silmällä ei ole mitään mahdollisuutta nähdä, että pusseissa elämää onkaan.

Petopunkit syövät ripsiäisten (myöskin mikroskooppisia) toukkia, mutta jättävät aikuiset jäljelle. Ripsiäiset tuntuivat siis taianomaisesti vähenevän sitä mukaa, kun aikuiset yksilöt kuolivat vanhuuttaan, sillä uusia toukkia ei juuri enää päässyt kehittymään.

Kasviterraariossa punkit riittivät yhdessä ahkeran suihkuttelun kanssa (sillä ripsiäiset eivät arvosta kosteutta) yksinään hävittämään ötökät. Ruukkukasvit vein parin viikon punkkikäsittelyn päätteeksi suihkuun ja huuhtelin niiden lehdet huolellisesti joka puolelta. Sen koommin otuksia ei ole näkynyt - voin siis lämpimästi suositella punkkitorjuntaa muillekin!

Kirvoja akvaarion pinnalla.

Kokeeksi tilasin samalla kertaa myös pullollisen - eli 500 kappaletta - harsokorennon toukkia (Chrysopa sp.) torjumaan kasvejani jo pitkään vaivannutta kirvakoloniaa. Nämä kirvat ovat harvinaisen sitkeää sorttia, johon ei kesäisten parvekekokeilujeni perusteella tehoa edes se paljon puhuttu Raid, saati monen suosittelema mäntysuopaliuos. Kaiken lisäksi ne ovat asettuneet taloksi ison akvaarioni pinnalla kelluviin ja vedestä kurkottaviin kasveihin, joita on mahdotonta siirtää muualle torjuntatoimia varten.

Harsokorennon toukan hurjat leuat.

Harmi kyllä harsokorentokokeilu ei toiminut aivan yhtä hyvin. Harsokorennon toukat ovat kyllä ahnaita petoja, joiden kaarevien leukojen uhriksi joutuu niiden toukkavaiheen aikana satamäärin pikkuotuksia - mieluiten juuri pehmoisia ja puolustuskyvyttömiä kirvoja. Jostain syystä toukat kuitenkin katosivat vähitellen sen sijaan, että olisivat eläneet, syöneet ja kasvaneet.

On mahdollista, että vetinen ympäristö koitui niiden kohtaloksi. Ehkä ne eivät osanneet pysytellä kuivilla, vaikka koetin järjestää niille reittejä kasvinvarrelta toiselle, vaan hukkuivat akvaarioon. Tai ehkä kalat söivät ne.

Näillä näkymin täytyy siis jatkossakin pitää vain sellaisia kasveja, jotka joko sietävät kirvoja tai eivät maistu niille. Muu ei juuri harmita kuin hyvästien sanominen chilien kasvatukselle. Mutta ripsiäisten on parasta olla enää astumatta jalallaankaan kotiini, tai ne saavat tuta biologisen sodankäynnin salat!

5 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen postaus! Eipä ole tosiaan tullut mieleen muuta kuin suihkutella hyönteismyrkkyä ötököille :).

    VastaaPoista
  2. Kiva käydä kaikissa erilaisissa blogeissa, nytkin opin uutta. Olen sun blogissa ekaa kertaa ja liityin lukijaksi. Ois kiva jos tulisit kylään Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ja tervetuloa! Meitä täällä tosiaan kirjoittelee kaksi kasvi-intoilevaa biologia, kivaa kun juttumme kiinnostavat! Kyläilemme tietysti myös vastavuoroisesti Aurinkokujallakin katsomassa, mitä kirjoittelet. :-)

      Poista
  3. Kiitos vinkistäsi, omat torjunta-armeijani ovat olleet nyt paikoillaan jo reilun viikon. Tosin minä en saanut käteviä pusseja (liekö johtunut pikanoudostani), vaan sellaisen pahviputkilon täynnä sitä purua. Levittelin pitkin kämppää ja nyt olen koettanut suihkutella ja seurailla tilannetta. Ripsiäisiä ei ole näkynyt, mutta se voi johtua myös osittain kaikkialla olevasta kantoaineesta, joka peittää kasvien lehtiä :D Raportoin, miten asia etenee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinkas ovat torjuntatoimet edistyneet? ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...