Siirry pääsisältöön

Vaikeuksien kautta kevääseen

On tullut jälleen se aika vuodesta, kun huonekasvit alkavat hitaasti karistaa talven unihiekkaa silmistään ja avaavat kuin kokeeksi muutaman uuden lehden. Joko on kevät?


Tänä vuonna kasvieni talvi oli täynnä ylimääräisiä haasteita: oli usean sortin tuholaisötököitä, viikko lomahoitajan ja kaksi viikkoa mieheni hoivissa ja vähän liikaa innostunut joukko papukaijoja. Menetin muutaman kasvin, ja koko joukko kituu kuoleman kielissä. Toivottavasti kevään valo ja hyvä hoito jaksavat vielä pelastaa ne.

 Onneksi uutiset eivät ole pelkästään synkkiä. Makuuhuoneviidakon eli kasviterraarion kasveissa on käynyt kato, johon syypäitä ovat enimmäkseen ripsiäiset ja etanat, mutta Tillandsia bulbosaan ei pure kumpikaan. Korkkitammen oksalle istutettu tillandsia kasvattaa parhaillaan tyveltään poikasta. Ehkä tulevaisuudessa saan kokonaisen tillandsiapensaikon!

Makuuhuoneviidakon kasveista myös Begonia partita on osoittautunut aivan poikkeuksellisen kiitolliseksi kasvatettavaksi. Se kasvaa kiinni terraarion kattoon niin nopsaan, että olen levittänyt siitä pistokkaita sinne tänne, muun muassa lasimaljaan kannukasvin seuraksi.

Maljastakin se kasvoi jo ulos, ja kukkii, vaikka oli tammikuussa kaksi viikkoa kastelematta ja ehti aivan rutikuivaksi. Vain hieman käpertyneet lehdenreunat muistuttavat koettelemuksesta. Ihme kyllä myös kannukasvi selvisi kuivahduksesta, vaikka yhtään kannua sillä ei enää olekaan.

Saniaiskokoelmani koki kovia, sillä papukaijoilla oli poissaollessani tylsää. Ne kävivät siihen saakka kokonaan rauhaan jättämänsä saniaisrivistön kimppuun ja leikkasivat siististi irti joka ikisen lehden. Turha siitä on lintuja syyttää, sillä eihän niillä ole mitään konstia tietää, mitkä vihreät kasvit ovat niiden iloksi ostettuja ruukkuyrttejä, mitkä taas rakkaita kasvattejani.

Vahingosta viisastuneena sijoitin kasveja uudelleen samaan paikkaan, mutta tällä kertaa vanhaan lintuhäkkiin - meillä häkki pitää linnut ulkona eikä sisällä! Kauniin hopeasuoninen sanikka puskee kuvassa uutta lehteä, ja etualalla hohtaa onnenapilan purppura. Se oli parvekkeella jouluun saakka, ja kun pakkasten tullen nostin sen sisälle, se päättikin välittömästi aloittaa uuden kasvun. Linnut kyllä kertaalleen niittivät senkin takaisin mullan tasolle, mutta nyt se on häkin turvin komistunut entiselleen.

Häkki heilahti myös ystävältä saadulle esikolle. Häkin pohjalla on märkää ruukkusoraa ja yllä led-kasvilamppu. Tällä yhdistelmällä ronkeliudestaan tunnettu esikkokin näyttää toistaiseksi elinvoimaiselta.

Huonosti voivien kasvien keskellä iloa voi saada siitä, että toinenkin ronkeliksi pelkäämäni tapaus kukoistaa. Syksyn orkideanäyttelystä lahjaksi saamani mysteeri-Vanda on viihtynyt paremmin kuin osasin odottaakaan. Se roikkuu valoisalla paikalla akvaarion reunalla, ja pari kertaa päivässä ohi kulkiessani upotan koko komeuden tuokioksi akvaarioon.

Saapuessaan Vanda oli vähän kärsineen näköinen, ja ehdin jo pelätä, että se kuolee käsiin ennen kuin ehdin evääni liikauttaa. Sillä oli vain kaksi elävää juurta, nekin taittuneita. Nyt uusia, vihreitä juurenpätkiä kiemurtelee sieltä täältä. Ehkä jonain päivänä vielä saan selville, minkä värisenä se kukkii.

Kasvun ihme jaksaa ilahduttaa, näkipä sen kuinka monta kertaa hyvänsä - ja olipa itäjä kuinka tylsä ja tavallinen kasvi hyvänsä. Näpertelin isoon akvaarioon kasvisuodattimen, jonka ideana on kierrättää kalojen jätöksistä syntyneet ravinteet edelleen vesiviljelyssä oleville kasveille.

Heitin suodattimen päälle puolihuolimattomasti kourallisen hirssinsiemeniä - ja kas, sieltä ne nyt nousevat! Tästä innostuneena taidan kokeilla, saisinko jonkin lintujen ruokakasvin tuottamaan suodattimessa satoa.

Vastoinkäymisistä huolimatta kohti uutta kevättä ja uusia haasteita!

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Kaikki mitä halusit tietää japaninkäpypalmusta

Japaninkäpypalmu (Cycas revoluta) on yksi suosikkihuonekasveistani, vaikka suhteemme onkin täynnä ristiriitoja. Kasvi on nimittäin vaarallinen, väkivaltainen, eikä useinkaan käyttäydy niin kuin haluaisin. Mutta kaunis ja kiehtova se on, ja sen hengiltä saaminen vaatii jo taitoa.

Vaikka käpypalmuja tunnetaan toistasataa lajia, huonekasveina näkee käytännössä vain kahta. Japaninkäpypalmu on niistä ylivoimaisesti yleisempi, kun taas aiemmin esittelemäni samiakäpypalmu (Zamia pumila) on sikäli harvinainen, että sen bongaaminen kukkakaupasta on melkoinen löytö.

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Pienen kasvipuodin lumoissa

Kävin lokakuussa Amsterdamissa, jossa vietimme mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa pitkän viikonlopun. Lomareissun pääkohtana oli Amsterdamin kaupunkimaraton, jossa seurueen miespuoliset jäsenet kävivät juoksemassa puolimaratonin. Kasviharrastajana käytin kuitenkin tilaisuuteni hyväksi ja selvittelin etukäteen sopivia kiinnostavia vierailukohteita. Facebookin Huonekasvit -ryhmästä sainkin vinkiksi piipahtaa paikallisessa Wildernis-nimisessä kasvikaupassa.