Siirry pääsisältöön

Pantteritäpliä ja satiinia

Rusopantteriköynnöksen nuoret kaksiväriset lehdet muuttuvat vanhetessaan kokonaan purppuranruskeiksi (kuva Maija Karala).
Pantteriköynnökset (Pellionia), tuntuvat olevan jokseenkin harvinaisia huonekasveina. Kumma kyllä, sillä omasta kokemuksestani ne tuntuvat olevan varsin helppoja kasvatettavia. Helppouden lisäksi köynnökset ovat myös kauniita, joten näiden soisi yleistyvän ikkunalaudoilla. 

Oma viherpantteriköynnökseni (Pellionia repens) saapui minulle kasvivaihdon kautta postitse pistokkaina. Elinvoimaiset pistokkaat lähtivät hienosti kasvuun suoraan kylvömultaan tökättynä. Kasvi ei myöskään ole kovin valosyöppö, vaan viihtyy hämärämmässäkin paikassa. Parhaiten pantteriköynnökseni ovat kuitenkin tuntuneet kasvavan hajavalossa, pois täysin suorasta auringonpaahteesta. Paahteeseen köynnöksiä ei kannata laittaa, sillä suora auringonpaiste voi polttaa lehdet.

Köynnöstävän kasvin uudet versot valuvat vähitellen ruukun reunojen yli.
Pantteriköynnökset kasvavat luonnossa Kaakkois-Aasian metsänpohjakasveina. Ne viihtyvätkin siis syystä myös varjoisemmassa kasvupaikassa, omani aivan tavallisessa kukkamullassa. Kesäisin vettä kuluu yllättävänkin paljon, talvisin pintamullan voi päästää kuivahtamaan hieman ennen seuraavaa kastelua. Kasvi viihtyy korkeassa ilmankosteudessa, eikä kasvualustaakaan pidä päästää rutikuivaksi.

Rusopantteriköynnöksen lehdissä on himmeä kiilto, siitä kasvin englanninkielinen nimikin: satiinipellionia.

Viherpantteriköynnöksen jälkeen kokoelmiani täydentämään saapui myös rusopantteriköynnös (Pellionia pulchra). Kovasti viherpantteriköynnöstä muistuttavan kasvin nuorena kaksiväriset lehdet tummuvat vanhetessaan kuitenkin kokonaan purppuraisen ruskean värisiksi, siitä kasvin nimikin. Hoitovaatimukset ovat molemmilla pantteriköynnöksillä samanlaiset, omani viihtyvät melko vaatimattomallakin huolenpidolla. Rusopantteriköynnöstä istutin pienen pätkän myös uuteen terraariooni, se on näyttänyt asettuneen taloksi ongelmitta sinnekin.

Pantteriköynnöksen pistokkaat juurtuvat helposti vesilasissa.
Köynnösten lisääminen tapahtuu helposti latvapistokkaista. Pistokkaat voi juurruttaa joko vedessä tai istuttaa suoraan multaan. Maata pitkin köynnöstävänä kasvi tekee myös lehtihangoistaan juuria, joten pistokkaan voi koko matkaltaan asettaa multaa vasten. Näin se saattaa lähteä tekemään myös uusia sivuversoja. Isompaa kasvia voi lisätä myös jakamalla keväisen mullanvaihdon yhteydessä.

Pantteriköynnös kannattaa ehdottomasti hankkia kokoelmiin, mikäli sellainen sattuu kohdalle. Tämä helppohoitoinen ja pienikokoinen, näyttävä kasvi on ikkunalautakasvattelijalle varsinainen aarre!

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

 Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä. Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Vaatimaton pienoisbromelia

Piilokukat ( Cryptanthus ) ovat enimmäkseen Brasiliassa kasvavia ananaskasveja, jotka ylhäältä käsin näyttävät hauskasti tähdiltä. Juuri muuta yleistä niistä ei voikaan sanoa: noin puolensadan lajin joukkoon mahtuu suuria ja pieniä kasveja, kivikoiden, metsänpohjan ja jopa suolaisten marskimaiden asukkeja, ruskean-, vihreän-, harmaan- ja valkoisenkirjavia lehtiä. Huonekasviksi useimmin tarjolla oleva laji lienee viirupiilokukka ( C. bivittatus ). Se on pieni ja sievä laji, jonka lehdet eivät kasva juuri kymmentä senttiä pidemmiksi, ja ovat kasvin nimen mukaisesti punertavajuovaiset. Viirupiilokukkia näkee aika ajoin kaupan pienten mehikasvien joukossa, sillä niitä ne päällisin puolin hieman muistuttavat, vaikka elintavoiltaan ovatkin aivan erilaisia.

Helppo hoito!

Reunustraakkipuu ( Dracaena marginata ) on helpoimpia huonekasveja, joita minulla koskaan on ollut viidakossani. Tämä kyseinen reunustraakki on kaveriltani hoidossa sillä aikaa, kun kyseinen henkilö viettää vaihto-oppilasvuottaan ulkomailla. Kasvilla on tällä hetkellä noin puolisen metriä korkeutta ja se on viihtynyt oikein hyvin muun joukon jatkona. Traakki ei tunnu olevan kovin nirso kasteluiden suhteen ja viihtyykin vielä puolivarjoisessa paikassa. Kuulemma siskollani vastaava kasvi asustaa hyvin hämärässä huoneessa ja viihtyy niinkin erinomaisesti, että tekee vielä parhaillaan useita sivuversoja. Hoidossani oleva reunustraakki. Puun kuvaaminen tuotti talvivalossa haasteita, ja se piti nostaa aivan ikkunan eteen, jotta valoa olisi edes auttavasti tarpeeksi.