Siirry pääsisältöön

Muutoksen tuulia Kaisaniemessä

Evoluutiopuusta saa parhaan yleiskuvan portaiden päästä Kasvimuseon nurkalta.
Helsingissä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa on piilossa aitojen takana päivitetty istutuksia 2000-luvulle. Ulkotarhat rakennettiin suuren kasvien sukupuun muotoon - mikä hieno idea!

Eilen ulkopuolisilla oli ensimmäinen tilaisuus päästä tutustumaan evoluutiopuuhun lähietäisyydeltä. Intendentti Mikko Piirainen kierrätti pientä joukkoa uteliaita evoluutiopuun tyveltä latvukseen saakka. Aurinko paistoi lämpimästi ja kierros oli mitä mielenkiintoisin, vaikka kasvien istutus onkin vielä kesken, ja rahanpuutteen oksasakset ovat käyneet hankkeen kimppuun ennen kuin se on edes kasvanut täyteen mittaansa.


Dna-menetelmät ovat myllänneet kasvien sukupuun uusiksi, ja siksi vanhaan luokitteluun perustuvat istutukset kävivät harhaanjohtaviksi: ne eivät sittenkään kerro mitään kasvien todellisista sukulaisuussuhteista. Kun puutarha muutenkin kaipasi uusintaa, ottivat Kaisaniemen puutarhurit lapion käteen ja ryhtyivät kansainvälisessäkin mittapuussa kunnianhimoiseen työhön: 850 kasvilajia kattavan sukupuun muotoon rakennetun puutarhan tekoon.

Piirainen esittelee Evoluutiopuun pohjapiirrustusta jalavan juurella.

Kierros alkoi kauniilta paikalta kasvitieteellisen puutarhan eteläreunalta. On lampi, puusilta ja vastapäätä 1800-luvulla rakennettu pääkasvihuone koko komeudessaan. Suuri jalava seisoo evoluutiopuun tyvellä ja auttaa hahmottamaan sukupuuta kolmiulotteisena. "Kaikki nyt elävät lajit ovat kuin noita oksien kärkiä", Piirainen selitti, "ja me nähdään vain ne, kun taas oksat ja runko jäävät piiloon menneisiin vuosimiljooniin. Ne saadaan esille dna:n avulla."

Alkujaan tästä Evoluutiopuun tyvestä piti tulla kasvitieteellisen puutarhan uusi pääsisäänkäynti. Sen takana piti olla kaunis kaariportti juuri uudistettuun Kaisaniemen puistoon. Kaavat oli jo tehty, mutta kaupungilta loppuivat rahat kesken. Portin paikalla on edelleen rujo verkkoaita ja tenniskenttiä. Puiston uudistus tulee ehkä lähivuosina, jos tulee. Siihen saakka Kasvitieteellisen puutarhan evoluutiopuuhun ei auta kuin käydä latvasta käsin.

Kaksisirkkaisten kasvien toinen suuri päähaara, rosidit, oli tavoittamattomissa hautovan kalalokin vuoksi. Yksi suuren sukupuun haara sekin.


Evoluutiopuu on rakennettu APG3-luokituksen mukaiseksi. Kirjainkoodissa ei ole mitään mystistä: kyseessä on Angiosperm Phylogeny Groupin kolmas kasviluokitus, joka julkaistiin vuonna 2009. Ryhmä on 90-luvun lopulta alkaen päivittänyt kasvien luokittelua dna-menetelmien avulla.

Melkoisia mullistuksia onkin tapahtunut, eikä osa vanhoista kasvitieteilijöistä vieläkään suostu hyväksymään niitä. Jo aivan dna-menetelmien aamunkoitossa huomattiin, että kotimainen suopursu onkin läheistä sukua alppiruusuille ja atsaleoille (Rhododendron) ja kuuluu niiden kanssa samaan sukuun. Muutamat tutkijat ovat sinnikkäästi vastustaneet mokomaa nimimuutosta jo 26 vuotta.

Kaisaniemen puutarhurit ovat vähemmän muutosvastarintaisia. Hekin joutuvat luottamaan, että kolmas APG-luokitus on jo niin lähellä totuutta, ettei suuria mullistuksia enää tule.

Kasvien sukupuun oksat ovat kivettyjä polkuja, joiden kärjissä on penkkejä. Kukin penkki on yksi elävä haara, eli kasviheimo: asterikasvit, hernekasvit, sinilatvakasvit, esikkokasvit... Vaikutelma on viehättävä, vaikka toistaiseksi puutarhan pääväri onkin suojamuovin harmaa.

Alun perin evoluutiopuun piti aueta jo tänä kesänä, mutta yliopiston budjettileikkaukset lykkäsivät avajaisia vuodella: puutarhalla ei yksinkertaisesti riitä resursseja sen viimeistelyyn. Toivoa sopii, että rahat opasteisiin löytyvät avajaisiin mennessä, jotta kävijät tietävät, mitä katsovat.

Puutarhassa on muutakin nähtävää kuin evoluutiopuu. Japaninmagnolia on jo koreassa kukassa!

Sitä odotellessa porttien taakse pääsee halutessaan ensi viikollakin: tiistaina ja keskiviikkona, 10. ja 11.5., järjestetään jälleen tunnin mittaiset opastetut kierrokset. Sinne siis, kynnelle kykenevät!

Lisäluettavaa:

Yliopisto-lehti: Sukua vaikkei uskoisi. Juttu kasvien sukupuun uudistumisesta ja evoluutiopuutarhan rakentamisesta.

Yliopisto-lehti: Leikkaukset aitasivat uuden puutarhan.

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Kaikki mitä halusit tietää japaninkäpypalmusta

Japaninkäpypalmu (Cycas revoluta) on yksi suosikkihuonekasveistani, vaikka suhteemme onkin täynnä ristiriitoja. Kasvi on nimittäin vaarallinen, väkivaltainen, eikä useinkaan käyttäydy niin kuin haluaisin. Mutta kaunis ja kiehtova se on, ja sen hengiltä saaminen vaatii jo taitoa.

Vaikka käpypalmuja tunnetaan toistasataa lajia, huonekasveina näkee käytännössä vain kahta. Japaninkäpypalmu on niistä ylivoimaisesti yleisempi, kun taas aiemmin esittelemäni samiakäpypalmu (Zamia pumila) on sikäli harvinainen, että sen bongaaminen kukkakaupasta on melkoinen löytö.

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Pienen kasvipuodin lumoissa

Kävin lokakuussa Amsterdamissa, jossa vietimme mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa pitkän viikonlopun. Lomareissun pääkohtana oli Amsterdamin kaupunkimaraton, jossa seurueen miespuoliset jäsenet kävivät juoksemassa puolimaratonin. Kasviharrastajana käytin kuitenkin tilaisuuteni hyväksi ja selvittelin etukäteen sopivia kiinnostavia vierailukohteita. Facebookin Huonekasvit -ryhmästä sainkin vinkiksi piipahtaa paikallisessa Wildernis-nimisessä kasvikaupassa.