lauantai 6. elokuuta 2016

Kew Gardensin vihreät ihmeet


Lomailimme heinäkuussa puolisoni kanssa Lontoossa. Koska olemme molemmat pohjimmiltamme luonnontieteilijöitä, vierailukohteiden lista oli arvattava: luonnonhistoriallisia museoita, eläintarha, kaupunkipuistoja... ja paikallinen kasvitieteellinen puutarha.

Tässä tapauksessa se tarkoitti vuonna 1759 avautunutta Kew Gardensia. Suunnattomassa (121 hehtaaria!) puistossa on toinen toistaan mielenkiintoisempia käyntikohteita ripoteltuna niin laajalle alueelle, että heikkojalkaisempaa hirvittäisi. Onneksi puistossa on myös oma kiertoajelujunansa, jolla kohteelta toiselle pääsee jalkoja rääkkäämättä.

Kew'n kokoelmiin kuuluu peräti 30 000 eri kasvilajia, elävinä yksilöinä. Voitte varmasti kuvitella, että nähtävää riitti! Tässä pieni virtuaalikatsaus niihin Kew'n osiin, jotka ehdimme yhdessä päivässä nähdä.


Kew sijaitsee Richmondin kaupunginosassa Lontoon lounaisosassa. Sinne on helppo matkustaa metrolla mistä tahansa päin kaupunkia - vaikka Lontoon metrot kieltämättä vaativat vähän tottumista. Niissä on tukahduttavan lämmin ja ilmastointi tapahtuu avaamalla ikkuna suoraan metrotunneliin. Kuluneet vaunut natisevat ja kitisevät vanhuuttaan - kuten useimmat asiat Lontoossa, nekin ovat nähneet aikaa.

Metroasemalta on puutarhaan lyhyt kävely, jonka varrella on viehättävä pieni kyläkeskus kauppoineen, kahviloineen ja tietenkin kukkakauppoineen. Mikäpä olisi parempi paikka myydä taimia kuin kuuluisan kasvitieteellisen puutarhan portti?


Porttien itäpuolella ensimmäinen silmiinpistävä nähtävyys on 1840-luvulla rakennettu palmutalo. Suunnattomassa kasvihuoneessa kasvaa palmuja, trooppisia hyötykasveja ja käpypalmuja eri puolilta maailmaa. Viktoriaaniselta ajalta periytyvät (ja tietenkin vanhuuttaan natisevat) koristeelliset kierreportaat vievät ylös palmujen latvojen tasolle, missä kasveihin saa aivan uuden näkökulman.

Palmutalon kuuluisimpiin asukkaisiin kuuluu maailman vanhin ruukkukasvi. Nelimetrinen käpypalmuihin kuuluva paroninkruunukävykki (Encephalartos altensteinii) tuotiin taimena Etelä-Afrikasta vuonna 1775 - kahden vuoden merimatkan päätteeksi, sillä se oli mukana kapteeni Cookin toisella purjehduksella maailman ympäri.

Maailman vanhin ruukkukasvi.
 Paroninkruunukävykki on nykyään tonnin painoinen. Se pääsi uutisiin vuonna 2009, kun se ensi kertaa vaihdettiin uuteen ruukkuun. Ilmeisesti se saa olla tässä seuraavat 250 vuottaan. Elinaikaa sillä saattaa olla edessä vuosituhansia, sillä käpypalmut ovat kasvienkin mittapuulla pitkäikäistä sorttia.

Yllättäen löysimme palmutalon kellarista aivan toisenlaisen maailman: kokoelman kasviakvaarioita, jotka esittelivät vesi- ja rantakasveja eri puolilta maailmaa, meristä, sisävesistä ja murtovesistä. Enpä ollut moista koskaan ennen nähnyt! Palmutalon vieressä seisoo myös erillinen pikku kasvihuone, joka ei ulkopuolelta näytä juuri miltään, mutta kun oviaukkoa peittävien paksujen köynnösten läpi tunkeutuu, sisältä paljastuu huikea lummelammikko, jossa ainakin viisi eri lummelajia parhaillaan kukki. Tässä niistä yksi:


Kew'ssä on vielä palmutaloakin suurempi kasvihuone, Temperate House eli lauhkean vyöhykkeen kasvien koti. Se oli kuitenkin harmiksemme remontissa: lauhkean vyöhykkeen talosta olisi tavannut esimerkiksi valikoiman tötterölehtiä ja muita lihansyöjäkasveja.

Palmutalon jälkeen harhailimme pitkään ristiin rastiin Kew'n ulkotarhoissa. Suunnattoman arboretumin eri alueilla on sellaisia mielikuvitusta kutkuttavia nimiä kuin Mediterranean Garden (välimerellinen puutarha), Woodland Glade (metsäaukio), Redwood Grove (punapuumetsikkö) ja Azalea Dell (atsaleanotko). Pienen järven rannalla kasvoivat upeat suosypressit, latvuskävelyllä pääsi seikkailemaan siltarakennelmalle 18 metrin korkeuteen (löysimme molemmat sisäisen korkean paikan kammomme) ja puutarhan luoteiskolkassa on pieni luonnonsuojelualue.

Kew'n puutarhojen pitkä historia näkyy myös puiden vaikuttavana ikänä. Monet puutarhaan istutetuista puuyksilöistä olivat satojen vuosien ikäisiä. Kauan sitten puretun rakennuksen tiiliseinän pätkään nojaava japaninpagodipuu (Styphnolobium japonicum) oli istutettu vuoden 1760 tienoilla ja metallivanteilla koossa pysyvä valkovaleakaasia (Robinia pseudoacacia) kaksi vuotta myöhemmin. Samaan aikaan istutettu neidonhiuspuu (Ginkgo biloba) puolestaan alkaa vasta olla parhaassa kukoistuksessaan - puidenkin elinkaarissa on suuria eroja.

Jo uupuneina harhailimme iltapäivällä takaisin puutarhan kesympiin osiin ja löysimme kartalla mitättömän pieneltä vaikuttaneesta nurkkauksesta suunnattoman kasvihuoneen nimeltä Princess of Wales Conservatory (Walesin prinsessan konservatorio). Lontoon ja sen puistojen valtavat mittasuhteet hämäsivät useammin kuin kerran luulemaan valtavankokoisia kohteita pieniksi.

Princess of Wales Conservatory on kokoelma lämpimän ilmaston kasveja sijoitettuna sisäkkäisiin kasvihuoneisiin. Ulommissa on subtrooppisia ja lauhkean vyöhykkeen kasveja, kuten kaktuksia, orkideoita ja saniaisia, kun taas trooppisen vyöhykkeen lajit on sijoitettu sisimmäksi lämmityskustannusten pienentämiseksi.

Bromelioita kerrakseen!
 Erityisesti hieno lummelampi amatsoninjättilumpeineen ja lootuksineen teki vaikutuksen - ja uiskenteli siellä kalojakin, jotka kyltin mukaan osaavat napsia ruoakseen hedelmiä veden ylle kaartuvista puista. Enkä usko, että olen missään nähnyt yhtä paljon bromelioita eli ananaskasveja yhdessä paikassa!

Paljon jäi vielä näkemättä. Todellisen kasvi-intoilijan kannattaakin varata Kew'ssä käytettäväksi kaksi päivää, jos vain mahdollista, ja ottaa eväät mukaan. Esimerkiksi puurajan yläpuolella kasvavia vuoristokasveja esittelevä Alpine House olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen, samoin tietenkin remontissa ollut Temperate House.

Kew on UNESCOn maailmanperintökohde hyvästä syystä. Menkää käymään, jos vain voitte!

1 kommentti:

  1. Kiva päivitys! Itse vierailin Kew'ssä tämän vuoden elokuussa osallistuessani kansainväliseen lihansyöjäkasvikonferenssiin, joka pidettiin kyseisessä puutarhassa :-)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...