![]() |
Fynbos-pensaikkoa Etelä-Afrikassa. Kuva: Joachim Huber / Wikimedia Commons. |
Kapmaalta on peräisin klassisia kukkivia kasveja, kuten gerbera, kliivia ja kolibrikukka, mutta myös kiehtovia erikoisuuksia: raatokukkia, laskuvarjolyhtyjä, medusanpäitä ja eläviä kiviä. Millaisesta maisemasta ne ovat kotoisin ja kuinka se auttaa ymmärtämään niiden tarpeita huonekasveina? Sitä tämä artikkeli selvittää.
Afrikan eteläkärki on kasvillisuudeltaan niin ainutlaatuinen, että se on määritelty maailman pienimmäksi itsenäiseksi kasvimaantieteelliseksi alueeksi - kaikki muut ovat vähintään mantereen kokoisia! Tällä pienellä maapalasella, joka kattaa vain osan Etelä-Afrikan Kapmaan provinsseista, kasvaa huikeat 9000 putkilokasvilajia. Niistä yli puolta ei tavata missään muualla maailmassa.
Muissa Etelä-Afrikan provinsseissa on vähemmän ainutlaatuinen, mutta edelleen kiehtova ja huonekasviharrastajalle kumman tuttu kasvillisuus. Laajalle levinneet lajit, kuten rohtoaaloe, esiintyvät niissä kaikissa ja naapurivaltioidenkin puolella.
![]() |
Fynbosta maastopalon jälkeen. Proteapensaat ovat kuolleet, mutta niiden siemenet (oransseja) itävät pian. Kuva: Abu Shawka / Wikimedia Commons. |
Kasvit ovat sopeutuneet usein toistuviin maastopaloihin. Osa versoo palon jälkeen uudelleen maanalaisista silmuista, toisten siemenet vaativat liekkejä itääkseen. Tätä ei kuitenkaan kannata kokeilla kotona.
Pöytävuori etäältä nähtynä. Namastesouthafrica.com / Wikimedia Commons. |
Fynbosin lisäksi Etelä-Afrikassa on valikoima muitakin kasvillisuustyyppejä, joilta huonekasviksi kelpaavia lajeja on löydetty. Karoo on kuivaa aroa ja puoliaavikkoa, jonka pohjana on monin paikoin punainen savimaa. Siellä kukoistavat erityisesti mehikasvit. Maan koillisosissa kasvillisuus vaihtuu luontodokumenteista tutuksi afrikkalaiseksi savanniksi. Luoteessa karoo muuttuu Namibin aavikoksi. Vuorten sylissä on kosteamman ilmaston taskuja, joissa menestyvät vuoristometsät.
Kuinka Etelä-Afrikka sitten on saanut lukuisat ainutlaatuiset kasvilajinsa? Niiden juuret ovat kaukana esihistoriassa, dinosaurusten ajalla. Kapmaa on jäänne kasvillisuudesta, joka peitti muinaista Gondwanamannerta ennen kuin se hajosi ja Etelä-Amerikka, Afrikka, Madagaskar, Antarktis ja Australia erkanivat omille tahoilleen.
Protea leikkokukkana. |
Etelä-Afrikasta on tuotu kasveja eurooppalaisiin puutarhoihin ja kasvitieteellisiin kokoelmiin jo 1600-luvulla, kun hollantilaiset omivat alueen siirtomaakseen. Monista kehittyi suomalaisiakin perinnehuonekasveja: esimerkiksi useimmat viljeltyjen pelargonien kantalajeista (Pelargonium) voi tavata täältä, samoin parsan kanssa samaan Asparagus-sukuun kuuluvat unelman ja hienohelman. Rönsyliljakin (Chlorophytum comosum) on täkäläisiä.
Haluatko kotiisi palan Kapmaata? Tällainen kasviasetelma olisi helppoa rakentaa mehikasveista aurinkoisen ikkunan ääreen. Kapmaan mehikasveja on eksynyt huonekasvikaupan piiriin paljon, sillä ne ovat kauniita ja usein helppohoitoisia.
![]() |
Kirjoaaloe kukkii Kapmaalla syyskuussa. Kuva: Martin Heigan / Flickr. |
Fynbosin vuodenajat
Kesäaikaan Etelä-Afrikka on kuiva, pölyinen ja piikkipensaikkoinen. Lämpötilat eivät ole kuitenkaan kovin ääreviä: yli 30 asteen mennään harvoin. Etelä-Afrikan kesäkuukaudet osuvat tietenkin meidän talveemme, ollaanhan hyvän matkaa Päiväntasaajan eteläpuolella.
Kapmaan kukkaloistoa. Takana näkyvä valkoinen lienee huonekasvina tuttu afrikantähdikki (Ornithogalum thyrsoides). Upea sinipunainen kasvi on kurjenmiekkakasveihin kuuluva Geissorhiza radians. Kuva: Andreas Fleishmann / Wikimedia Commons. |
![]() |
Karu alue Namibin aavikon tuntumassa saa vuosittain uskomattoman kukkaloiston. Kuva: Martin Heigan / Flickr. |
Kolibrikukka (Strelitzia reginae) on monelle tutumpi leikkokukkana kuin huonekasvina, mutta se toimii mainiosti molempina. Kolibrikukkien kaikki viisi lajia elävät Afrikan eteläkärjen tuntumassa. Niiden esi-isät kasvoivat jo Gondwanamantereen aikaan, kertoo nykysukulaisten levinneisyys: kolibrikukkien kanssa samaan heimoon kuuluu vielä kaksi muuta lajia, joista toinen kasvaa Madagaskarilla ja toinen Etelä-Amerikassa.
Kolibrikukkaa, hienohelmaa ja rönsyliljaa voi kasvattaa huonekasvina tavalliseen tapaan vuoden ympäri. Voimakkaiden vuodenaikojen vuoksi toiset Kapmaan kasvit tarvitsevat lepokauden, jonka järjestäminen voi joskus olla haastavaa. Esimerkiksi korea huonevehka eli huonekalla (Zantedeschia) tunnetaan ronkelina hoidokkina. Se kasvaa kotimaassaan kosteikoilla, jotka kuivuvat yleensä kokonaan kesäkuukausiksi.
Monet fynbosin kukat viettävät lepokautensa mukuloina tai sipuleina maan alla, tai vähintään varastoivat vettä kuivaksi kaudeksi maanalaisiin säiliöihinsä. Osa kuivattaa lehtensä kokonaan. Toiset pysyvät vihreinä ja lepäilevät, kunhan niitä kastellaan säästeliäästi. Useimmille on eduksi viileä lepopaikka, joka jäljittelee Kapmaan talvea: 10-15 astetta.
Oranssitähdikki (O. dubium) ruukussa. |
Mitä vain pölytyksen vuoksi
Ruostekukka ja protea, aaloet ja punasarjat: kirkkaanpunaisten kukkien paljous vihjaa yleensä siihen, että alueella liikkuu pölyttäjinä lintuja. Mehiläiset ja kimalaiset sukulaisineen eivät nimittäin näe kirkkaanpunaista väriä, kun taas linnut ovat siihen mieltyneitä. Meden juomiseen ja kukkien pölytykseen erikoistuneita pikkulintuja ovat fynbosilla esimerkiksi kapinmesikko ja kapinmedestäjä.
![]() |
Pöytävuorella kuvattu villi kuningasdisa. Magdapienaar / Wikipedia. |
Kun koreudessa ei voi kilpailla, on pölytyksessä turvauduttava kepulikonsteihin. Kasvimaailman kummajaisilla on huonekasviharrastajienkin piirissä oma vakaa ihailijakuntansa. Kapmaalla raatokukat (Stapelia) ja niille läheistä sukua olevat huerniat (Huernia) kukkivat suurin, karvaisin tai ryppyisin ja yleensä epämääräisen punertavin kukin.
Nimensä mukaisesti kukat haisevat yleensä raadolta. Ne houkuttelevat pölyttäjiksi raatokärpäsiä, jotka erehtyvät luulemaan löytäneensä herkkuaterian. Haju on kuitenkin onneksi sen verran mieto, että kotioloissa sen kanssa yleensä pärjää, kun kukkivan raatokukan sijoittaa lähelle avointa ikkunaa.
![]() |
Se on ansa! Kuva: Wildfeuer / Wikipedia. |
Myös laskuvarjolyhdyn pienempi serkku, herttalyhty (Ceropegia woodii) kasvaa Etelä-Afrikassa ja vangitsee pölyttäjänsä kammioon kukan perälle. Sen tuoksu tosin houkuttelee kärpästen sijaan pieniä sääskiä.
Pelkästään Kapmaan kasveissa riittäisi opittavaa, kerättävää ja kasvatettavaa eliniäksi. Ja miten kiehtovia ne ovat! Mutta minne matkailtaisiin seuraavaksi?
Kommentit
Lähetä kommentti