Siirry pääsisältöön

Vähän erilaista taimikasvatusta

Pikkuruiset taimet purkeissaan.
Muistatteko vielä taannoin Saksasta tulleet pienet taimipurkit? Niissä saapui Paphiopedilum Senne Calle -venuksenkenkäristeymiä sekä Phalaenopsis hieroglyphica -perhoskämmeköitä. Reilussa vuodessa kasveille on ehtinyt tapahtua jo paljon. 

Taimien saapuessa purin ne pakkauksistaan ohjeidein mukaisesti liottamalla viljelyalustan pois ja erottelemalla taimet hellävaraisesti irti toisistaan. Tämän jälkeen taimet pääsivät kasvamaan rahkasammalalustaan kasvivalojen alle. 

Itselleni tuli yllätyksenä, että nämä venuksenkenkähybridit ovatkin kauniin kirjavalehtisiä. Ensimmäiset lehdet olivat yksivärisiä, mutta pian taimet kehittivät kirjavan värityksen uusiin lehtiinsä.

Varsinkin venuksenkengät ovat tuntuneet kasvavan huimaa vauhtia, niille rahkasammalalusta on toiminut varsin hyvin. Kasvit on jo vaihdettu kertaalleen isompiin ruukkuihinkin ja ne ovat kesäaikaan saaneet mietoa orkidealannoitetta kasteluveden mukana. Ehkä vuoden tai parin päästä kasvit malttavat jo kukkiakin, mikäli kasvutahti jatkuu samanlaisena...

Etanavitsauksesta selvinneet perhoskämmekkätaimet kasvattavat onneksi uusia ehjiä lehtiä.

Perhoskämmeköiden kasvuvauhti ei ole ollut yhtä nopeaa, neljästä taimesta yksi oli jo saapuessaan hiipumassa pois ja toinenkin kuukahti ensimmäisenä talvenaan. Kaksi jäljellä olevaa ovat hitaasti kasvaneet, mutta niihin iski nyt kuluneen kesän aikana etanoita, jotka ehtivät syödä varsinkin juuristoa. Tällä hetkellä taimet näyttäisivät kuitenkin toipuvan etanaiskusta. Pidetään peukkuja niiden kohdalla, että kasvavat ja pääsevät pian vahvempijuurisina siirtymään kookoskuitu- ja kaarnapitoisempaan kasvualustaan. Ehkä sitten kasvukin kiihtyy sen myötä!

Itse olen tykännyt todella kovasti pienten kasvinalkujen kasvun seuraamisesta. Mitään nopean kukinnan ystävän kasveja eivät nämä taimikasvatusprojektit varsinkaan orkideoiden kohdalla ole, sillä taimien kasvaminen kukintakokoisiksi vie useamman vuoden. Kasviharrastelijalle omien kasvien kasvattaminen on kuitenkin ainakin omalla kohdallani suuri osa kasvien viehätystä, joten voin lämpimästi suositella sitä myös orkideoiden kohdalla. 


Kommentit

Lukijoiden suosikit

Vaatimaton pienoisbromelia

Piilokukat ( Cryptanthus ) ovat enimmäkseen Brasiliassa kasvavia ananaskasveja, jotka ylhäältä käsin näyttävät hauskasti tähdiltä. Juuri muuta yleistä niistä ei voikaan sanoa: noin puolensadan lajin joukkoon mahtuu suuria ja pieniä kasveja, kivikoiden, metsänpohjan ja jopa suolaisten marskimaiden asukkeja, ruskean-, vihreän-, harmaan- ja valkoisenkirjavia lehtiä. Huonekasviksi useimmin tarjolla oleva laji lienee viirupiilokukka ( C. bivittatus ). Se on pieni ja sievä laji, jonka lehdet eivät kasva juuri kymmentä senttiä pidemmiksi, ja ovat kasvin nimen mukaisesti punertavajuovaiset. Viirupiilokukkia näkee aika ajoin kaupan pienten mehikasvien joukossa, sillä niitä ne päällisin puolin hieman muistuttavat, vaikka elintavoiltaan ovatkin aivan erilaisia.

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

 Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä. Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Begonioiden oikukas kuningas

Kuningasbegoniat ovat silmiinpistävän kauniita ja niitä myydään usein ja halvalla. Niitä on kaupan sekä huonekasveiksi että kesäkukkasiksi ruukkuihin ja parvekelaatikoihin. Kaikenkirjavia muunnoksia tästä kasvista on niin paljon, että kahta samanlaista löytää harvoin: lehdet voivat olla liuskaisia tai liuskattomia, symmetrisiä tai vinoja, ja värejä löytyy hopeanvaaleasta pinkkiin, viininpunaiseen ja mustanvihreään kaikenlaisina yhdistelminä ja kuvioina. Mikä upea kasvi! Varoituksen sana on silti paikallaan: tämä ei ole helppo hoidokki. Lukuisia huonekasveja esittelevässä Plants are the strangest people -blogissa juuri kuningabegonialla on kyseenalainen kunnia pitää vaikeusasteikossa kärkisijaa ja kuulua kirjoittajan ei koskaan enää -listalle. Miksi siis ylipäätään esitellä moinen oikutteleva kuninkaallinen? Siitä voi kyllä saada hyvän ja kiitollisen hoidokin, kun ottaa huomioon sen omalaatuiset nirsoilun aiheet jo etukäteen.