Siirry pääsisältöön

Vähän erilaista taimikasvatusta

Pikkuruiset taimet purkeissaan.
Muistatteko vielä taannoin Saksasta tulleet pienet taimipurkit? Niissä saapui Paphiopedilum Senne Calle -venuksenkenkäristeymiä sekä Phalaenopsis hieroglyphica -perhoskämmeköitä. Reilussa vuodessa kasveille on ehtinyt tapahtua jo paljon. 

Taimien saapuessa purin ne pakkauksistaan ohjeidein mukaisesti liottamalla viljelyalustan pois ja erottelemalla taimet hellävaraisesti irti toisistaan. Tämän jälkeen taimet pääsivät kasvamaan rahkasammalalustaan kasvivalojen alle. 

Itselleni tuli yllätyksenä, että nämä venuksenkenkähybridit ovatkin kauniin kirjavalehtisiä. Ensimmäiset lehdet olivat yksivärisiä, mutta pian taimet kehittivät kirjavan värityksen uusiin lehtiinsä.

Varsinkin venuksenkengät ovat tuntuneet kasvavan huimaa vauhtia, niille rahkasammalalusta on toiminut varsin hyvin. Kasvit on jo vaihdettu kertaalleen isompiin ruukkuihinkin ja ne ovat kesäaikaan saaneet mietoa orkidealannoitetta kasteluveden mukana. Ehkä vuoden tai parin päästä kasvit malttavat jo kukkiakin, mikäli kasvutahti jatkuu samanlaisena...

Etanavitsauksesta selvinneet perhoskämmekkätaimet kasvattavat onneksi uusia ehjiä lehtiä.

Perhoskämmeköiden kasvuvauhti ei ole ollut yhtä nopeaa, neljästä taimesta yksi oli jo saapuessaan hiipumassa pois ja toinenkin kuukahti ensimmäisenä talvenaan. Kaksi jäljellä olevaa ovat hitaasti kasvaneet, mutta niihin iski nyt kuluneen kesän aikana etanoita, jotka ehtivät syödä varsinkin juuristoa. Tällä hetkellä taimet näyttäisivät kuitenkin toipuvan etanaiskusta. Pidetään peukkuja niiden kohdalla, että kasvavat ja pääsevät pian vahvempijuurisina siirtymään kookoskuitu- ja kaarnapitoisempaan kasvualustaan. Ehkä sitten kasvukin kiihtyy sen myötä!

Itse olen tykännyt todella kovasti pienten kasvinalkujen kasvun seuraamisesta. Mitään nopean kukinnan ystävän kasveja eivät nämä taimikasvatusprojektit varsinkaan orkideoiden kohdalla ole, sillä taimien kasvaminen kukintakokoisiksi vie useamman vuoden. Kasviharrastelijalle omien kasvien kasvattaminen on kuitenkin ainakin omalla kohdallani suuri osa kasvien viehätystä, joten voin lämpimästi suositella sitä myös orkideoiden kohdalla. 


Kommentit

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Kaikki mitä halusit tietää japaninkäpypalmusta

Japaninkäpypalmu (Cycas revoluta) on yksi suosikkihuonekasveistani, vaikka suhteemme onkin täynnä ristiriitoja. Kasvi on nimittäin vaarallinen, väkivaltainen, eikä useinkaan käyttäydy niin kuin haluaisin. Mutta kaunis ja kiehtova se on, ja sen hengiltä saaminen vaatii jo taitoa.

Vaikka käpypalmuja tunnetaan toistasataa lajia, huonekasveina näkee käytännössä vain kahta. Japaninkäpypalmu on niistä ylivoimaisesti yleisempi, kun taas aiemmin esittelemäni samiakäpypalmu (Zamia pumila) on sikäli harvinainen, että sen bongaaminen kukkakaupasta on melkoinen löytö.

Pienen kasvipuodin lumoissa

Kävin lokakuussa Amsterdamissa, jossa vietimme mieheni ja ystäväpariskunnan kanssa pitkän viikonlopun. Lomareissun pääkohtana oli Amsterdamin kaupunkimaraton, jossa seurueen miespuoliset jäsenet kävivät juoksemassa puolimaratonin. Kasviharrastajana käytin kuitenkin tilaisuuteni hyväksi ja selvittelin etukäteen sopivia kiinnostavia vierailukohteita. Facebookin Huonekasvit -ryhmästä sainkin vinkiksi piipahtaa paikallisessa Wildernis-nimisessä kasvikaupassa.