Siirry pääsisältöön

Kukkivat vihreät kasvit

Pennimuorin (Peperomia rotundifolia) vaatimaton
kukinta jää helposti huomaamatta. Kuva Maija Karala.
Moni ihana kodin kaunistus ostetaan kukkivana ja kukinnan jälkeen niitä hoivataan uusien kukkien toivossa. Niiden vastapainona ovat sitten viherkasvit, joita pidetään esimerkiksi näyttävien lehtiensä tai upean kasvutapansa takia. Mutta useimmat näistä viherkasveistakin kukkivat viihtyessään, yllättäen monesti kasvattajansa.

Monikaan viherkasvien kukista ei ole kovin näyttävä, vaan ennemminkin vaatimattoman vihreän tai valkean sävyinen. Esimerkiksi useimmat vehkakasvit kukkivat verholehden suojaaman keltaisenruskean kukintopuikulan voimin. Poikkeuksena tietysti näyttävät pikku- ja andrenflamingokukat, joiden suojuslehdet hehkuvat useissa eri väreissä: valkoisesta keltaisen ja oranssin kautta punaiseen ja violettiin asti.

Paavonnukkumatti (Maranta leuconeura)
kukkii pienin vaaleanvioletein kukin.
Kuva Maija Karala.
Oma lukunsa ovat myös ne kasvit, joilla sekä kukat että lehdet ovat näyttäviä. Nämä ovat oikeastaan omia suosikkejani, sillä ne näyttävät hyvältä koko ajan. Esimerkiksi kirjavalehtiset orkideat ja paavalinkukat ilahduttavat koristeellisilla lehdillään ja kukassa ollessaan myös kukillaan.

Kasvit eivät tietenkään kuki ihmisiä ilahduttaakseen, vaan lisääntyäkseen. Lähes kaikki huonekasveina kasvatettavat lajit kuuluvat kukkakasveihin. Tämä tarkoittaa sitä, että viihtyessään ne kukkivat. Toisinaan kukinnon tuloksena on myös kehittyvät siemenet, mikäli kukka on päässyt pölyttymään. Varsinkin vaatimattomasti kukkivilla viherkasveilla pölyttyminen on usein sattuman kauppaa, mutta osa innokkaista kasviharrastajista pölyttää kasvejaan myös tarkoituksella siemeniä saadakseen. Siemenistä voi niiden kypsyttyä kasvattaa myös uusia kasveja, mutta se onkin jo ihan toinen tarina...

Toisinaan lehdistö koreilee kilpaa kukkien kanssa, kuten värinokkosten
(Solenostemon scutellarioides) tapauksessa. Kuva Maija Karala.

Ihan kaikki viherkasvit eivät kuitenkaan kuki. Osa alkukantaisemmista kasveista ei nimittäin lisäänny kukkimalla vaan käpyjen tai itiöiden avulla. Näihin kuuluvat saniaiset ja sanikkaiset, sekä havupuut. Käpypalmutkaan eivät teknisesti kuki, joskin niiden kasvattama käpy saattaa muistuttaa hieman vehkakasvien kukintoa.

Vehkakasvien kukinto on tunnusomainen verholehden suojaama puikilo. Alokaasia (Alocasia)...
... ja malaganlaikkuvehka (Aglaonema commutatum) kukassa. Kuvat Maija Karala.

Tarkkailepa siis seuraavalla kastelukierroksella kodin viherkasveja: jokin niistä saattaa kaikessa hiljaisuudessa viihtyä niin hienosti, että kukkii lehtiensä lomassa salavihkaan.

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Maailman helpoin orkidea?

Onnistuttuani tappamaan useammankin perhoskämmekän, suhtauduin vuosikausia orkideoihin suurella varauksella. Ihailin niitä kaupan hyllyssä, mutten koskaan uskaltanut koettaa onneani niiden hoidossa, vaikka kokemusta monenlaisista huonekasveista muuten alkoikin kertyä. Reilu vuosi sitten vihdoin törmäsin orkideaan, jonka ostamista en voinut vastustaa, ja joka yllättäen osoittautui suunnilleen niin idioottivarmaksi hoidokiksi kuin huonekasvi ylipäätään voi olla. Se oli ludisia (Ludisia discolor).

Tee-se-itse: sademetsä makuuhuoneessa

Kirjoitin aiemmin kasviterraariosta, jonka vuosia sitten rakensin vanhaan akvaarioon. Mainitsin silloin, että jos olisin tekemässä samaa paremmalla ajalla ja suuremmalla budjetilla, tekisin muutamia asioita toisin. Tänä kesänä siihen vihdoin tarjoutui tilaisuus.

Leopardigekkomme Napsu muutti keväällä tilavampaan terraarioon (joka, sattumoisin, on se sama vanha akvaario, jossa edellinen pienoisviidakkoni asusti) ja sen vanha koti jäi ylimääräiseksi. Rakensin siitä nyt pienen sademetsän koristamaan muuten kasvitonta makuuhuonetta - koska kyllähän kaikissa hyvissä makuuhuoneissa on oltava sademetsä.

Tässä artikkelissa käyn läpi terraarion rakennuksen vaiheet, käyttämäni tarvikkeet ja budjetin - josko joku lukijoista innostuisi itsekin rakennuspuuhiin.