Siirry pääsisältöön

Harvinaisten kasvien metsästys

Lahjaksi saatu pehosorkidea (Phalaenopsis) saattaa olla monen ensimmäinen huonekasvi.
Aluksi ikkunalaudalla on se yksi mummolta tai tädiltä tuliaisiksi saatu enkelinsiipi, tulilatva tai begonia. Tai kenties sisustuslehdistä bongattu trendikäs kilpipiilea tai peikonlehti. Kun ainokainen sitten menestyykin ja hoito-ohjeita sekä kasvitietoutta metsästäessään uppoaa syvemmälle huonekasviharrastuksen maailmaan, iskee monella keräysvimma. Mutta mistä niitä ihania ja hieman perusruokakauppojen tarjontaa harvinaisempia kasveja oikein saa?



Jyväskylässä Viherlandia on kasviharrastajan taivas.
Suomessa on maan pienuudesta huolimatta useampikin ihana hieman isompi kukkatalo, joista löytyy laaja valikoima huonekasveja. Myös oman lähikukkakaupan myyjältä kannattaa rohkeasti tiedustella, voisiko hän tilata muutaman yksilön juuri sitä ihanaa kasvia, jonka tahtoisit kokoelmiisi. Jännittäviä huonekasveja löytyy ajoittain myös ainakin Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta, Turun Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta sekä Joensuun Botaniasta. Kattavan kierroksen lisäksi kannattaakin pitää silmät auki eteisessä ja tarvittaessa kysäistä myytäviä taimia.

Sitten on tietenkin myös päätähuimaava valikoima erilaisia nettikauppoja. EU:n alueelta on suhteellisen yksinkertaista tilata kasveja, sillä pääsääntöisesti näihin tilauksiin ei tarvitse mitään sen kummempia tulliselvityksiä tai muita lupia. Esimerkiksi Saksasta ja Alankomaista löytyy monia Suomeen toimittavia puutarhoja. Moni tarhoista on vieläpä erikoistunut tiettyihin kasviryhmiin, kuten vaikkapa orkideoihin, mehikasveihin tai begonioihin.

Peikonlehden (Monstera deliciosa) harvinaisen valkokirjavan muodon suosio on kuluneen vuoden aikana kohonnut pilviin. 
Myös harrastajien kesken taimien, pistokkaiden ja siementen jakaminen on varsin hyvä tapa saada kokoelmiinsa niitä erikoisempia kasveja. Facebookin kasviryhmissä saattaakin vierähtää tovi jos toinenkin muiden ihania kasvikuvia katsellessa, kuva-arvoituksia ja lajintunnistuksia ratkomassa sekä muiden hoitokokemuksia lukiessa.

Oma Miltassia Shelob "Tolkien" -kämmekkäristeymäni on saapunut yhteistilauksessa Saksasta.
Postin välityksellä kasveja ostaessa Suomen talviaika rajoittaa hieman ikävästi tilauksia: ainakaan itse en talvisin tilaile uusia kasveja. Paitsi, että kasveilla on suuri vaara paleltua kuljetuksen aikana, ei pimeä kaamosaika myöskään ole helpoin mahdollinen uusien taimien kasvulle. Moni nettikauppakin toimittaa vain kasvukauden aikana. Poikkeuksena ovat tietysti siemenkaupat, joista monen valikoimissa on myös erinäisiä huonekasvien siemeniä. Siementen idättäminenkin onnistuu kuitenkin parhaiten keväällä, joten vielä muutamaan kuukauteen ei kannata ihan ylen määrin innostua!


Kommentit

Lähetä kommentti

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

 Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä. Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Vaatimaton pienoisbromelia

Piilokukat ( Cryptanthus ) ovat enimmäkseen Brasiliassa kasvavia ananaskasveja, jotka ylhäältä käsin näyttävät hauskasti tähdiltä. Juuri muuta yleistä niistä ei voikaan sanoa: noin puolensadan lajin joukkoon mahtuu suuria ja pieniä kasveja, kivikoiden, metsänpohjan ja jopa suolaisten marskimaiden asukkeja, ruskean-, vihreän-, harmaan- ja valkoisenkirjavia lehtiä. Huonekasviksi useimmin tarjolla oleva laji lienee viirupiilokukka ( C. bivittatus ). Se on pieni ja sievä laji, jonka lehdet eivät kasva juuri kymmentä senttiä pidemmiksi, ja ovat kasvin nimen mukaisesti punertavajuovaiset. Viirupiilokukkia näkee aika ajoin kaupan pienten mehikasvien joukossa, sillä niitä ne päällisin puolin hieman muistuttavat, vaikka elintavoiltaan ovatkin aivan erilaisia.

Helppo hoito!

Reunustraakkipuu ( Dracaena marginata ) on helpoimpia huonekasveja, joita minulla koskaan on ollut viidakossani. Tämä kyseinen reunustraakki on kaveriltani hoidossa sillä aikaa, kun kyseinen henkilö viettää vaihto-oppilasvuottaan ulkomailla. Kasvilla on tällä hetkellä noin puolisen metriä korkeutta ja se on viihtynyt oikein hyvin muun joukon jatkona. Traakki ei tunnu olevan kovin nirso kasteluiden suhteen ja viihtyykin vielä puolivarjoisessa paikassa. Kuulemma siskollani vastaava kasvi asustaa hyvin hämärässä huoneessa ja viihtyy niinkin erinomaisesti, että tekee vielä parhaillaan useita sivuversoja. Hoidossani oleva reunustraakki. Puun kuvaaminen tuotti talvivalossa haasteita, ja se piti nostaa aivan ikkunan eteen, jotta valoa olisi edes auttavasti tarpeeksi.