Hurahdus

Pieni paavalinkukkavauvala.

Tähän asti olen aina mieltänyt paavalinkukat (Saintpaulia sp) jotenkin vanhahtaviksi mummojen ikkunalautakukiksi. Ehkä kyseessä on kolmenkympin rajapyykin ylittäminen tai joku muu hämmentävä nitkahdus aivoissa, mutta viimeisen vuoden aikana olen huomannut innostuneesti katsovani kasvia aivan uusin silmin. 

Suurimman sysäyksen paavalinkukkainnostukselleni antoi kirjavalehtisten lajikkeiden löytäminen: olen jotenkin heikkona kaikenlaisiin kirjavalehtisiin kasvimuotoihin. Lisää jännitystä paavalinkukkien osalta asiaan tuo se, että lukuisten jalostettujen lajikkeiden kirjavuuteen vaikuttavat kasviyksilön olosuhteet suuresti. Eli toisissa oloissa lähes yksivärisen vihreä kasvi voi olla hyvinkin kirjava eri hoidolla ja toisin päin.

Tällä hetkellä paavalinkukkaharrastukseni on vasta aivan alussa ja suurin osa kasveistani on yhden emolehden juurrutushoidossa. Mikäli lehtipistokkaat tuottavat onnistuneesti uusia jälkeläisiä, palaan varmasti näiden kiehtovien kasvien pariin myös blogin puolella!