Siirry pääsisältöön

Hurahdus

Pieni paavalinkukkavauvala.

Tähän asti olen aina mieltänyt paavalinkukat (Saintpaulia sp) jotenkin vanhahtaviksi mummojen ikkunalautakukiksi. Ehkä kyseessä on kolmenkympin rajapyykin ylittäminen tai joku muu hämmentävä nitkahdus aivoissa, mutta viimeisen vuoden aikana olen huomannut innostuneesti katsovani kasvia aivan uusin silmin. 

Suurimman sysäyksen paavalinkukkainnostukselleni antoi kirjavalehtisten lajikkeiden löytäminen: olen jotenkin heikkona kaikenlaisiin kirjavalehtisiin kasvimuotoihin. Lisää jännitystä paavalinkukkien osalta asiaan tuo se, että lukuisten jalostettujen lajikkeiden kirjavuuteen vaikuttavat kasviyksilön olosuhteet suuresti. Eli toisissa oloissa lähes yksivärisen vihreä kasvi voi olla hyvinkin kirjava eri hoidolla ja toisin päin.

Tällä hetkellä paavalinkukkaharrastukseni on vasta aivan alussa ja suurin osa kasveistani on yhden emolehden juurrutushoidossa. Mikäli lehtipistokkaat tuottavat onnistuneesti uusia jälkeläisiä, palaan varmasti näiden kiehtovien kasvien pariin myös blogin puolella!

Kommentit

Lukijoiden suosikit

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

 Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä. Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Vaatimaton pienoisbromelia

Piilokukat ( Cryptanthus ) ovat enimmäkseen Brasiliassa kasvavia ananaskasveja, jotka ylhäältä käsin näyttävät hauskasti tähdiltä. Juuri muuta yleistä niistä ei voikaan sanoa: noin puolensadan lajin joukkoon mahtuu suuria ja pieniä kasveja, kivikoiden, metsänpohjan ja jopa suolaisten marskimaiden asukkeja, ruskean-, vihreän-, harmaan- ja valkoisenkirjavia lehtiä. Huonekasviksi useimmin tarjolla oleva laji lienee viirupiilokukka ( C. bivittatus ). Se on pieni ja sievä laji, jonka lehdet eivät kasva juuri kymmentä senttiä pidemmiksi, ja ovat kasvin nimen mukaisesti punertavajuovaiset. Viirupiilokukkia näkee aika ajoin kaupan pienten mehikasvien joukossa, sillä niitä ne päällisin puolin hieman muistuttavat, vaikka elintavoiltaan ovatkin aivan erilaisia.

Helppo hoito!

Reunustraakkipuu ( Dracaena marginata ) on helpoimpia huonekasveja, joita minulla koskaan on ollut viidakossani. Tämä kyseinen reunustraakki on kaveriltani hoidossa sillä aikaa, kun kyseinen henkilö viettää vaihto-oppilasvuottaan ulkomailla. Kasvilla on tällä hetkellä noin puolisen metriä korkeutta ja se on viihtynyt oikein hyvin muun joukon jatkona. Traakki ei tunnu olevan kovin nirso kasteluiden suhteen ja viihtyykin vielä puolivarjoisessa paikassa. Kuulemma siskollani vastaava kasvi asustaa hyvin hämärässä huoneessa ja viihtyy niinkin erinomaisesti, että tekee vielä parhaillaan useita sivuversoja. Hoidossani oleva reunustraakki. Puun kuvaaminen tuotti talvivalossa haasteita, ja se piti nostaa aivan ikkunan eteen, jotta valoa olisi edes auttavasti tarpeeksi.