Siirry pääsisältöön

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset





 Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.


Ripsiäiset (Thysanoptera) ovat pikkuisia kasvinsyöjähyönteisiä, joita on nimetty huikeat yli 6000 lajia eri puolilta maailmaa. Ne näyttävät vähän ihmisten päänahassa asuvilta täiltä tai homeisissa varastoissa eläviltä jäytiäisiltä, ja ovatkin molemmille läheistä sukua. Ripsiäisistä moni viihtyy huonekasvienkin riesana: Kauppapuutarhaliiton sivuilta löytyvässä Koristekasvien ripsiäiset -oppaassa esitellään toistakymmentä lajia, joista osan tunnistamiseen tarvitaan mikroskooppi. Onneksi huonekasviharrastajalle on melko vähän merkitystä, mitä lajia tihulaiset tarkalleen edustavat.

Aikuisetkin ripsiäiset ovat pikkuruisia, vain millimetrin-parin luokkaa. Ne löytyvät tyypillisesti kasvien lehdiltä. Toukat ovat käytännössä näkymättömiä, sillä ne ovat vielä pienempiä, elävät tiiviisti lehtien pinnalla ja ovat itsekin lehdenvihreitä. Yleensä ripsiäiset paljastuvatkin ensin lehtiin jättämistään vaurioista. Ripsiäisten aiheuttamat laikut ovat tavallisesti hopeanhohtoisia, mutta voivat olla varsin erinäköisiä eri kasveilla. Laikkuja koristelevat vielä ripsiäisten jälkeensä jättämät tunnusomaiset mustat ulostepallerot.

Ripsiäisten vaurioita, ulosteita ja itse otuksia täplätraakkipuun (vas.), puukaktuksen ja kohtalonköynnöksen lehdillä. Kaikki kasvit ovat sittemmin toipuneet täysin.

Ripsiäisille altteimmat kasvit vaihtelevat eri ripsiäislajien välillä. Omissa kasveissani on ollut ainakin kahta lajia: hyvin pientä mustanpuhuvaa ripsiäistä, ja hieman suurempaa ruskeankirjavaa, joka liiskattuna haisee voimakkaasti. Lajin tarkkuudella en ole kuitenkaan niitä lähtenyt selvittämään. Ensin mainittu pieni laji on riivannut pahiten orkideoita ja juoruja, mutta on niitä löytynyt myös muiden muassa pereskiasta eli puukaktuksesta, kultaköynnöksestä, peikon- ja menninkäisenlehdestä sekä begonioista. Jälkimmäinen on tyytynyt asustelemaan täplätraakkipuussa.

Ripsiäisten värivaihtelua. Tumma laji on mustareisiripsiäinen, ja vaaleimmasta päästä on keltainen kalifornianripsiäinen.

Ripsiäiset ovat saaneet nimensä siivistään. Siivet ovat kapeat kaistaleet, joiden reunoissa on ripset. Ne ovat huonoja lentäjiä: lentäessään ne läpsäyttävät siivet yhteen selkänsä päällä ja laskevat ne sitten alas niin, että koko eläin heilahtaa holtittomasti ilmassa. Läpsyttely tietenkin kuluttaa siipiä pahasti, joten harva itseään kunnioittava lentävä hyönteinen harrastaa sitä.

Huonekasviharrastajalle se on hyvä uutinen, sillä ripsiäiset ovat huonoja leviämään kasvista toiseen. Kyllä ne säälittävine siipineen ennemmin tai myöhemmin naapuriruukkuun saakka pääsevät, mutta toisessa huoneessa olevaan kasviin lähinnä tuurilla.

Aikuinen ripsiänen ja lähes näkymätön toukka (vasemmalla). Kuva: M.J. / Wikimedia Commons. CC 2.0 -lisenssi.

Entä kuinka niistä pääsee eroon? Ripsiäiset villiintyvät usein syksyn tullen, kun keskuslämmitykset kytketään ja ilmankosteus huoneissa romahtaa. Kasvin lehtien pesu suihkussa reilulla paineella huuhtoo ainakin aikuiset ripsiäiset helposti mukaansa. Lievä ripsiäisinvaasio onkin helppo saada kuriin pelkästään useamman kerran toistetun suihkun ja aikuisten otusten käsin nyppimisen avulla.

Jos ripsiäisiä on enemmän, tarvitaan lisäksi järeämpiä keinoja. Moni turvautuu tässä kohden myrkkyihin, ja niissä onkin ripsiäisiin melko hyvin toimivia tuotteita. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ripsiäiset kehittävät helposti vastustuskykyä myrkkyihin: otusten torjuntaa ei pidä jättää puolitiehen, eikä samaa tuotetta pidä käyttää montaa kertaa peräkkäin. Myrkkyjä käyttäessä täytyy myös noudattaa kaikkia pakkauksen turvaohjeita ja olla erityisen varovainen, jos kodissa on lemmikkejä. Ne eivät ole mitään kivoja aineita.

Ripsiäisiin toimivat esimerkiksi torjunta-aineet, joissa on yhdistelmä pyretriiniä ja kasviöljyä (esimerkiksi Natria ja Sprutzit). Neonikotinoideihin (eli tupakkakasvin nikotiinista jatkojalostettuihin yhdisteisiin) perustuva Provado toimii myös useimpiin ripsiäisiin, mutta ei kellertävään kalifornianripsiäiseen.

Kotikonstit, kuten veden, viinan ja rypsiöljyn seoksen sumuttelu myrkyn sijaan, voivat olla aivan yhtä tehokkaita, ja paljon vähemmän haitallisia muille eliöille, joten ne ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia.

Ripsiäispetopunkkeja sisältäviä paperipusseja. Tehokas konsti!

Vielä yksi erinomainen ase ripsiäisiä vastaan ovat ripsiäispetopunkit (Amblyseius cucumeris), joita saa forssalaiselta Biotus-yhtiöltä kotiin toimitettuna. Ne ovat oman kokemukseni mukaan (josta kirjoitin aiemmin täällä) erinomaisen tehokkaita, vaikka toki hieman kalliimpia kuin kemialliset konstit. Firman mainiosta asiakaspalvelusta saa tarkat neuvot, kuinka paljon öttiäisiä oikein tarvitaan kulloiseenkin ongelmaan.

Sellaisia olivat ripsiäiset. Seuraavissa osissa tutustutaan muihin huonekasveja riepoviin ongelmiin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Lukijoiden suosikit

Vaatimaton pienoisbromelia

Piilokukat ( Cryptanthus ) ovat enimmäkseen Brasiliassa kasvavia ananaskasveja, jotka ylhäältä käsin näyttävät hauskasti tähdiltä. Juuri muuta yleistä niistä ei voikaan sanoa: noin puolensadan lajin joukkoon mahtuu suuria ja pieniä kasveja, kivikoiden, metsänpohjan ja jopa suolaisten marskimaiden asukkeja, ruskean-, vihreän-, harmaan- ja valkoisenkirjavia lehtiä. Huonekasviksi useimmin tarjolla oleva laji lienee viirupiilokukka ( C. bivittatus ). Se on pieni ja sievä laji, jonka lehdet eivät kasva juuri kymmentä senttiä pidemmiksi, ja ovat kasvin nimen mukaisesti punertavajuovaiset. Viirupiilokukkia näkee aika ajoin kaupan pienten mehikasvien joukossa, sillä niitä ne päällisin puolin hieman muistuttavat, vaikka elintavoiltaan ovatkin aivan erilaisia.

Begonioiden oikukas kuningas

Kuningasbegoniat ovat silmiinpistävän kauniita ja niitä myydään usein ja halvalla. Niitä on kaupan sekä huonekasveiksi että kesäkukkasiksi ruukkuihin ja parvekelaatikoihin. Kaikenkirjavia muunnoksia tästä kasvista on niin paljon, että kahta samanlaista löytää harvoin: lehdet voivat olla liuskaisia tai liuskattomia, symmetrisiä tai vinoja, ja värejä löytyy hopeanvaaleasta pinkkiin, viininpunaiseen ja mustanvihreään kaikenlaisina yhdistelminä ja kuvioina. Mikä upea kasvi! Varoituksen sana on silti paikallaan: tämä ei ole helppo hoidokki. Lukuisia huonekasveja esittelevässä Plants are the strangest people -blogissa juuri kuningabegonialla on kyseenalainen kunnia pitää vaikeusasteikossa kärkisijaa ja kuulua kirjoittajan ei koskaan enää -listalle. Miksi siis ylipäätään esitellä moinen oikutteleva kuninkaallinen? Siitä voi kyllä saada hyvän ja kiitollisen hoidokin, kun ottaa huomioon sen omalaatuiset nirsoilun aiheet jo etukäteen.