sunnuntai 26. elokuuta 2018

Maailman ympäri ja vähän kulissien taakse Ruissalossa


Teimme pari viikkoa sitten yhdessä pienen kesälomaretken Turun Ruissalon kasvitieteelliseen puutarhaan. Vierailu oli molemmille ensimmäinen kerta kasvihuoneissa, joten vastassa oli paljon uutta ihmeteltävää.

Kiersimme ensiksi ulkopuutarhassa, mikä olikin erinomainen ratkaisu, sillä rankkasade yllätti meidät kierroksen loppupuolella ja jouduimme juoksemaan sateessa sisään. Onneksi kasvihuoneiden ohessa on myös erinomainen kahvila Vanha Tammi, josta ehdimme vielä ostaa päivän lounaskeiton. Kuuma kalakeitto maistui erinomaiselta hieman sateesta kostuneissa vaatteissa.

Ulkopuutarhoissa kukkivat monenväriset lumpeet ja iloisen keltaiset lammikit.

Kahvilan kassalle sai maksaa myös ulkona myytävinä olevia ulkokasvien taimia, sisäpöytien huonekasvitaimia sekä myynnissä olleita kasvien siemeniä. Valikoimat vaihtelevat lähes päivittäin ja kaikenlaisia jännittäviä löytöjä voikin tulla vastaan! Tällä kertaa tarjolla ei ollut mitään hankintalistalla olleista kasveista, mutta mukaan tarttui silti heräteostoksena mustakäärmeenparta (Ophiopogon planiscapus) jo veikeän nimensäkin takia.

Isokokoinen neidonhiuspuu herätti ihastusta ulkopuutarhassa. Laji on ikivanhan kasviryhmän viimeinen elävä edustaja. Suomessa se pärjäilee ulkona vain hädin tuskin, mutta Turun leudossa ilmastossa sillä lienee lokoisat oltavat.

Kasvihuoneissa rehotti upea määrä kasveja, monet niistä huonekasviharrastuksen kautta tutuiksi tulleita. Viidakkomaisissa kasvuolosuhteissa oli mahtavaa ihastella esimerkiksi pienen puun mitoissa kasvavia kiinanruusuja, kattoon asti kiemurtelevaa sinikohtalonköynnöstä ja muutaman metrin korkuisia kaktuksia.

Kasvihuoneissa on viidakon tunnelmaa!

Vaikuttava yli 5000 kasvilajin ja -lajikkeen kokoelma on sisällä jaettu kasvihuoneisiin vaihtelevasti sekä maantieteellisen alueen, ilmastotyypin että sukulaisuussuhteiden mukaan. Joukosta kyllä löytyi myös erinäinen määrä kasveja, jotka eivät olleet aivan loogisilla paikoillaan. Kuulostaa sekavalta, mutta lopputuloksena oli silti miellyttävän selkeitä ja huikean kauniita kokonaisuuksia.

Lummealtaan yllä viihtyivät parhaillaan upeasti kukkivat vandat.

Hienossa Uuden maailman tropiikkia esittelevässä kasvihuoneessa kukkivat jättilumpeet, Vanda-suvun orkideat ja valtavat metsäkaktukset palmujen katveessa. Altaassa uiskentelivat värikkäät koikarpit ja tuhannet pikkuiset miljoonakalat. Ärhäkän piikikäs amazoninkapokkipuu kasvoi flamingokukkien ja saniaisten muodostamasta aluskasvillisuudesta. Oletin aluksi papukaijojen ääntelyn tulevan kaiuttimista, mutta hetkinen, äänen lähdehän liikkuu...

Tämä näyttää linnun arvoiselta elämältä!

Tarkemmin katsoen viidakon kätköissä puikkelehtikin vapaana pieni parvi undulaatteja ja pari neitokakadua. Jos pilkkua viilataan, linnut eivät olleet ehkä ihan elinalueensa mukaisessa huoneessa - molemmat lajit ovat australialaisia - mutta mikä paikka elää! Tilan määrän ja ympäristön monipuolisuuden puolesta nämä papukaijat elänevät tyytyväisinä. Niiden puuhailua oli ilo katsoa.

Madagaskarilla kasvava Didierea trollii puolustaa lehtiään hurjilla piikeillä. Piikeistä huolimatta luontodokumenttien makit kiipeilevät näissä kasveissa, jopa loikkivat oksalta oksalle, ja poimivat näppärästi meheviä lehtiä piikkien välistä.
Aavikkohuoneessa piikiteltiin. Kaktukset, tyräkit, paunikot, peikonmähkät ja aavikkoruusut eri puolilta maailmaa kasvoivat sulassa sovussa vierekkäin ja esittelivät monia tapoja, joilla kasvit sopeutuvat kuivien alueiden ankaraan ympäristöön.

Wollemia nobilis, elävä fossiili.

Kierroksen lopuksi päädyimme kuitenkin ihailemaan tarkemmin araukaariahuonetta. Tähän kasvihuoneeseen oli koottuna kasvimaailman eläviä fossiileja, jotka näyttivät jo dinosaurusten ajalla jokseenkin tarkkaan samalta kuin nyt: Wollemia nobilis, jota luultiin sukupuuttoon kuolleeksi kunnes se yllättäen löytyi uudelleen Australian vuorilta, monenlaisia araukaarioita, kauripuita ja kävykkejä, vanhalta nimeltään käpypalmuja. Lilyn iloksi samaan huoneeseen oli sommiteltu myös seinällinen komeasti kukkivia orkideoita.

Olimme uppoutuneet kukin oman suosikkimme ihailuun, kun selkiemme takaa kuului ääni...

Vinkkejä juurensa menettäneiden orkideoiden ja vähäjuuristen jakopalojen juurruttamiseksi.

Kasveja hoitamassa ollut työntekijä oli kiinnittänyt huomionsa kasvi-intoiluihimme ja liittyi seuraamme kertomaan kasvihuoneiden kasveista. Hän kertoi, että Wollemialla on sama sienijuuri kuin marjakuusilla, jotka eivät nykyään kasva edes samalla mantereella - se lienee muisto ajalta, jolloin maailman mantereet olivat vielä kiinni toisissaan supermanner Pangaeana. Kiehtovaa!

Eipä aikaakaan, kun huomasimme myös päässeemme kierrokselle takahuoneisiin, josta löytyi paljon kaikenlaista todella jännää! Muun muassa huoneellinen enemmän ja vähemmän harvinaislaatuisia orkideoita. Saimme myös niksejä juurettomien orkideoiden elvytykseen: paljasjuurinen kasvi minigrip-pussiin, mukaan hyvin kostutettua rahkasammalta erillisessä astiassa ja pussi kiinni.

Kierroksen aikana oppaamme paljastui biologi Janne Ahoksi, jonka muutama vuosi sitten julkaistua upeaa orkideakirjaa on tullut ihasteltua useampaan otteeseen. Kävipä meillä hyvä tuuri!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...