Siirry pääsisältöön

Kotiviidakon kuulumisia

Uusimpia tulokkaita ovat erilaiset
muulinkultakorvan (Syngonium podophyllum)
värimuunnokset, tässä oletettavasti
Golden Allusion.
Oma huonekasviharrastus on elänyt vuosien saatossa muun elämän mukana. Toisinaan kasvi-innostus iskee vahvasti ja seuraavat viikot ja kuukaudet tulee näperreltyä milloin minkäkin kasviryhmän parissa. Sitten taas vietetään rauhallisempaa hiljaiseloa, ja kasvit saavat aika lailla hoitaa itse itsensä. Sitten on myös niitä kaikkien harrastajien kammoamia tilanteita, jolloin jokin tuholainen (tai pahimmassa tapauksessa useampikin) iskee ja tekisi mieli heittää itsekin lusikka nurkkaan.


Viime aikoina omaan harrastukseeni on kuulunut kaikkia näitä ja paljon muutakin. Blogin hiljentyessä itseä on vaivannut kasviharrastamisen osalta myös hiljaisempi kausi: olemassa olevia kasveja on kyllä hoidettu, mutta ihan niin palavaa innostusta kasviharrastamista kohtaan ei ole ollut. Viime talvena harrastamista lannisti myös suuri ripsiäisinvaasio, jonka myötä moni kasvi kohtasi loppunsa.

Paavalinkukka (Saintpaulia sp) 'Rose Bouquet'.

Ripsiäistaiston jälkeen kasviharrastamiseen tuli uutta eloa: ihastuin paavalinkukkiin! Ihastus aiemmin vieroksumiani kasveja kohtaan syttyi, kun tajusin kuinka monimuotoinen laji paavalinkukka onkaan: mahtavia lehti- ja kukkamuotoja, kirjavia väriyhdistelmiä, isoja ja pieniä... Täytyy tosin myöntää, että yhteiselo ei ole sujunut täysin auvoisasti. Ahkerana kastelijana kun minulla on hieman taipumusta ylikastella ja tästä eivät paavalinkukat pidä. Onneksi nämä kasvit ovat myös melko anteeksiantavia ja kestävät pientä kuivahtamista silloin tällöin: yritän mieluummin hieman ali- kuin ylikastella kasvejani.

Yksi monista vehkaharrastajien "must-have"
kasveista, Philodendron 'Pink Princess'
saapui itselleni alkusyksystä Ruotsista.
Toisen uusimman ihastukseni, erilaisten köynnösvehkojen ja vehkakasvien, kohdalla ei onneksi ole yhtä suurta ylikasteluvaaraa. Tällä hetkellä useiden harrastajien parissa varsin suositut kirjavalehtiset vehkat veivät lopulta minutkin mukanaan, vaikka aikani vähän jahkailin. Kesän aikana kerrytin kivaa kokoelmaa ja nyt saankin hieman jännittää sitä, mihin kaikki nämä kasvit mahtuvat kasvaessaan.... toki tämä onneksi on vasta tulevaisuuden murhe. Tällä hetkellä tärkeintä on tutustua uusiin ja uudehkoihin tulokkaisiin sekä niiden vaatimuksiin.

Uusien ihastusten myötä kotiviidakossani on tullut hieman ahdasta. Tähän ei todellakaan auttanut syksyn orkideanäyttely, jonne monen vuoden yrittämisen jälkeen pääsin viimein mukaan. Suomen orkideayhdistyksen joka toinen vuosi järjestämässä näyttelyssä kun on suuressa roolissa useampi kansainvälinen orkideatarha, jotka esittelevät ja myyvät kasvejaan.

Näyttelystä löytyikin mukaan matkaan kokonaista kolme uutta kasvia. Tai ehkäpä vain kolme uutta kasvia? Tämäkin riippuu ihan ihmisestä, onko kolme vähän vai paljon. Minusta tämä on tässä tilanteessa hieman enemmän kuin tila antaisi myöten, varsinkin kun yksi ostoksistani on ihan hervottoman kokoinen Miltonia -risteymä.

Yksi orkideanäyttelyn ostoksista oli jo ennakkoon harkittu:
Macodes petola -maaorkidea on houkutellut jo pidempään.

Tohvelikämmekät ovat itselleni hieman vaikeita, mutta silti olen itsepäisesti
niihin kovin ihastunut. Näyttelytuliaisena kotiutui nuppuinen
Phragmipedium longifolium x Hanne Popov.

Todella isokokoinen, kolmella kukkavanalla varustettu Miltonia Sunset.
Tämä kasvi minulla oli aiemmin, mutta oli yksi viime talvisen ripsiäissodan uhreista.

Kasviharrastukseni on nyt varovaisesti arvioiden taas uudessa nousussa. Toki nyt kaikista vaikeimpaan vuodenaikaan näin Suomen leveysasteilla, mutta suhtaudun luottavaisesti tulevasta talvesta selviytymiseen ainakin valon osalta: sain viime kuussa lahjaksi uudet upeat kasvivalot olohuoneeseen!

Kommentit

  1. Hei, olipa mukava huomata, että tänne on tullut uusi kirjoitus! Tosin meni hetki ihmetellessä, tulinko oikeaan osoitteeseen, kun blogin ulkoasu on muuttunut niin paljon viime näkemästä. Uusi ulkoasu on kyllä hieno, tosi raikas ja tyylikäs.

    Itsekin painin parhaillaan ripsiäisongelman kanssa. Saapa nähdä, moniko kasvi kuolee ennen kuin saan tilanteen haltuun. Samoin ongelmanani on kukkaruukuissa kasvava sieni, josta haluaisin myös päästä eroon. Jos teillä on kokemuksia sienistä huonekasvien "alivuokralaisina", olisi mukavaa kuulla kokemuksianne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Joo, blogi uuteen nousuun.. eiku! :) No, ainakin on vähän yritystä. Ulkoasua rukkaamme tässä yhteistuumin nyt lähiaikoina: tämä on nyt ainakin toistaiseksi käytössä, mutta saattaa vielä viilautua uuteen uskoon.

      Ripsiäiset ovat todella kurjia, ja tuntuvat kyllä tehokkaasti latistavan harrastusintoa! Sieniä en ole itse kokenut mitenkään kovin isoksi ongelmaksi, sillä yleensä niistä pääsee eroon kun antaa ruukun kuivahtaa ja/tai vaihtaa kasvualustan uuteen. Sienistä ei myöskään ole tuntunut olevan isompaa haittaa omille kasveille. Joskus olen vain nyppäissyt pintaan nousseet itiöemät pois ilman muita toimenpiteitä ja kasvi on jatkanut eloaan tyytyväisenä.

      Poista
    2. Hitsit, meillä on jotain sientä, jonka pintaan nousu näyttää saavan kasvit huonoon kuntoon (ainakin sen on yleensä löytänyt, kun on miettinyt, miksi jokin kasvi nuokkuu, ja kurkannut ruukkuun), eikä se ole kadonnut useista mullanvaihdoista huolimatta. Haiseekin pahalta. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Lukijoiden suosikit

Kaikki mitä halusit tietää japaninkäpypalmusta

Japaninkäpypalmu (Cycas revoluta) on yksi suosikkihuonekasveistani, vaikka suhteemme onkin täynnä ristiriitoja. Kasvi on nimittäin vaarallinen, väkivaltainen, eikä useinkaan käyttäydy niin kuin haluaisin. Mutta kaunis ja kiehtova se on, ja sen hengiltä saaminen vaatii jo taitoa.

Vaikka käpypalmuja tunnetaan toistasataa lajia, huonekasveina näkee käytännössä vain kahta. Japaninkäpypalmu on niistä ylivoimaisesti yleisempi, kun taas aiemmin esittelemäni samiakäpypalmu (Zamia pumila) on sikäli harvinainen, että sen bongaaminen kukkakaupasta on melkoinen löytö.

Mikä kasvia vaivaa? Osa 1, ripsiäiset

Aina huonekasvien kasvatus ei mene ihan niin kuin Strömsössä. Kasvit voivat kärsiä tuholaisista, kuivuudesta, märkyydestä, kylmästä, kuumasta, pimeästä tai ravinteiden puutteesta. Muun muassa. Ei ihme, että kukkasten huoltajat ovat niiden kanssa välillä hätää kärsimässä.

Tässä juttusarjassa käymme läpi erilaisia vaivoja ja öttiäisiä, jotka huonekasveja yleisesti vaivaavat. Aloitetaan kutsumattomista vieraista, joita viime aikoina on Facebookin keskusteluryhmien puheenaiheista päätellen ollut liikkeellä enemmän kuin tarpeeksi: ripsiäisistä.

Pitsiä ruukussa

Jos sinulla on tarjota vain vähän tilaa huonekasviharrastukselle, mutta haluat silti näyttävän kasvin ja olet valmis hoitamaan sitä huolella, voi tämä kasvi olla juuri sinulle sopiva.