lauantai 3. heinäkuuta 2010

Maailman helpoin orkidea?

Onnistuttuani tappamaan useammankin perhoskämmekän, suhtauduin vuosikausia orkideoihin suurella varauksella. Ihailin niitä kaupan hyllyssä, mutten koskaan uskaltanut koettaa onneani niiden hoidossa, vaikka kokemusta monenlaisista huonekasveista muuten alkoikin kertyä. Reilu vuosi sitten vihdoin törmäsin orkideaan, jonka ostamista en voinut vastustaa, ja joka yllättäen osoittautui suunnilleen niin idioottivarmaksi hoidokiksi kuin huonekasvi ylipäätään voi olla. Se oli ludisia (Ludisia discolor).



Ludisia kuuluu niin sanottuihin maaorkideoihin, joiden kukat ovat vähemmän näyttävät kuin perinteisten perhosorkideoiden sukulaisineen. Vastapainona niiden lehdet ovat upean värikkäät: ne ovat todella ansainneet englanninkielisen kauppanimensä jewel orchid, jalokiviorkidea. Maaorkideoita on monennäköisiä, mutta Suomessa ludisia on ylivoimaisesti yleisin. Sen lehdet ovat niin syvän tummanvihreät, että ne näyttävät mustilta, ja niitä kirjovat kimaltavat punaiset juovat.

Ludisia on sukunsa ainoa laji. Se on kotoisin trooppisesta Kaakkois-Aasiasta, missä se kasvaa metsänpohjan hämärässä. Sen lehtien tumma väri onkin sopeuma vähäisen valon mahdollisimman tehokkaaseen absorbointiin. Samasta syystä se viihtyy huonekasvina vähässäkin valossa, vaikkapa pohjoisikkunalla. Oma kasvini oli pitkään kasviterraariossa todella huonojen loisteputkien ja likaisen kansilasin alla, ja kasvoi silti erinomaisesti. Suorasta auringonpaahteesta ludisia tuskin pitää, mutta näyttää kuitenkin sietävän pientä määrää sitäkin. Trooppisena kasvina se myös arvostaa lämpöä: lämpötila ei löytämieni ohjeiden mukaan saisi laskea alle 15-16 asteen. Omassa asunnossani käytiin kyllä keskitalvella 15 asteen tuntumassa, johon ludisia vastasi lopettamalla kasvun kevääseen saakka. Kasviterraariossa lämpötila pysyi onneksi lamppujen ansiosta pahimmillaankin 18 asteen tuntumassa, ja siellä kasvu jatkui tavalliseen tapaan.

Monista muista huonekasvina pidetyistä orkideoista poiketen ludisia ei ole puiden oksilla kasvava epifyytti, joten se ei kaipaa orkideamultaa ja muuta kaarnapohjaista kasvualustaa. Sen sijaan sille kelpaa aivan tavallinen huonekasvimulta, johon voi tosin halutessaan sekoittaa esimerkiksi turvetta. Itse olen kasvattanut sitä sekä harjusora-turve-kukkamultaseoksessa (suhde suunnilleen 1:1:1) että hieman turpeensekaisessa mullassa (1:2). Kumpikin sille on näyttänyt kelpaavan hyvin. Ludisian kasvualustan aineksiksi näkee suositeltavan myös mm. rahkasammalta ja perliittiä. Koska kasvi itse ei tunnu asiasta olevan kovinkaan nirso, lienee kasvualustan valinta lähinnä hoitajan makukysymys.

Sademetsäkasvina ludisia luonnollisesti arvostaa kosteutta. Se näyttää kuitenkin sietävän yhtä hyvin jatkuvaa kosteutta kuin ajoittaista kuivahtamistakin - ja kasvavan niin terraarion korkeassa ilmankosteudessa kuin kerrostalon talvisessa ihoa kirvelevässä kuivuudessa. Nopeinta kasvu toki on reilussa kosteudessa, joten ludisia sopiikin hyvin kaikenlaisiin terraarioihin, vivaarioihin, orkideakaappeihin ja pullopuutarhoihin. Tosin se myös kasvaa tällöin nopeasti turhan isoksi, mutta sitä on helppo uusia. Irtileikattu latva juurtuu alle parissa viikossa ja jatkaa kasvua kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Jos ludisiaa ei uusi säännöllisin väliajoin, se alkaa nopeasti kasvaa alustaa pitkin tai roikkuen. Tällaisena se näyttää hyvältä lähinnä amppelissa, sillä maata pitkin ryömivät paljaat varret eivät parhaalla tahdollakaan ole kovin esteettisiä. Se myös kasvattaa tyveltään uusia versoja, joten itsekseen kasvamaan jätetty ludisia muodostaa ajan mittaan tiheän kasvuston.

Vaikka ludisiaa ei yleensä kasvateta kukkiensa vuoksi, se on myös yksi helpoimmista orkideoista saada kukkimaan. Se kukkii yleensä joulu-helmikuussa, jolloin se kasvattaa pitkän kukkavarren päähän nipun pieniä, valkoisia kukkia. Joulun aikoihin niitä usein myydäänkin kukkivina. Kukinta jatkuu aika kauan, useita viikkoja, ennen kuin kukat varisevat pois ja kukkavarsi alkaa kuihtua. Tämän jälkeen kukkinut lehtiruusuke ei enää kasva, mutta ludisia alkaa kasvattaa uutta heti sen alta. Vähän myöhemmin yleensä ilmestyvät myös uudet tyviversot. Ludisian jakaminen onnistuu helposti näistä tyviversoista, sillä irtileikattuina ne juurtuvat yhtä naurettavan nopeasti kuin latvapistokkaatkin. Jos ludisioita on kaksi, myös pölytystä voi yrittää, mutta muiden orkideoiden tapaan niiden kasvattaminen siemenistä on pikemminkin laboratiorio- kuin harrastelijapuuhaa.

Ludisiaa voi siis kasvattaa melkein missä tahansa ja kuinka tahansa, ja se on erittäin helppo niin pitää elossa, lisätä kuin saada kukkimaankin. Jos orkideoiden kasvatus on pelottanut, ludisia on pehmeä lasku. Vaatimuksiltaan se muistuttaa enemmän muita trooppisia metsänpohjan kasveja - vehkoja, begonioita, saniaisia ja inkiväärikasveja - kuin tutumpia orkideoita. Tässäkin joukossa se on ainakin oman kokemukseni mukaan aivan poikkeuksellisen sopeutuvainen ja vaatimaton hoidokki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...