tiistai 19. huhtikuuta 2011

Begonioiden oikukas kuningas

Kuningasbegoniat ovat silmiinpistävän kauniita ja niitä myydään usein ja halvalla. Niitä on kaupan sekä huonekasveiksi että kesäkukkasiksi ruukkuihin ja parvekelaatikoihin. Kaikenkirjavia muunnoksia tästä kasvista on niin paljon, että kahta samanlaista löytää harvoin: lehdet voivat olla liuskaisia tai liuskattomia, symmetrisiä tai vinoja, ja värejä löytyy hopeanvaaleasta pinkkiin, viininpunaiseen ja mustanvihreään kaikenlaisina yhdistelminä ja kuvioina. Mikä upea kasvi!

Varoituksen sana on silti paikallaan: tämä ei ole helppo hoidokki. Lukuisia huonekasveja esittelevässä Plants are the strangest people -blogissa juuri kuningabegonialla on kyseenalainen kunnia pitää vaikeusasteikossa kärkisijaa ja kuulua kirjoittajan ei koskaan enää -listalle.

Miksi siis ylipäätään esitellä moinen oikutteleva kuninkaallinen? Siitä voi kyllä saada hyvän ja kiitollisen hoidokin, kun ottaa huomioon sen omalaatuiset nirsoilun aiheet jo etukäteen.


Kuningasbegonian monimuotoisuutta. Kuva: Calyx Flowers.
Kuningasbegonian (Begonia rex-cultorum) nimen alle kuuluu epälukuinen joukko jalostusmuotoja ja risteymiä, joiden alkuperä voidaan enemmän tai vähemmän jäljittää intialaiseen villibegoniaan nimeltä Begonia rex. Trooppiset begoniat ovat kosteiden, varjoisien paikkojen kasveja, jotka ovat kotonaan sademetsän pohjalla tai varjoisissa kalliolouhikoissa, ja sellainen lienee myös kuningasbegonian esi-isä.

Nykyään kaupan olevia begonioita on kuitenkin jalostettu hyvinkin 150 vuotta, ja lopputuloksen kirjavuus on sen mukainen. Omaan kokoelmaani kuuluu kaksi kuningasbegoniaa, joiden tarkempaa lajiketta en ole selvittänyt, mutta ne tuntuvat olevan ryhmänsä tyypillisiä edustajia. Toisen lehdet ovat hopean ja tummanvihreän kirjavat, alta purppuranpunaiset, kun taas uudempi on kauttaaltaan pinkki tummin täplin.

En tiedä, onko kasvin yletön herkkyys periytynyt villimuodolta, vai onko se kehittynyt pitkällisen ulkonäköön keskittyneen jalostuksen seurauksena. Joka tapauksessa huonekasviksi ostettu kuningasbegonia on harvoin pitkäikäinen. Olennaisin syy tähän on huoneilman matala ilmankosteus. Kaikki trooppiset sademetsä- ja suokasvit arvostavat korkeaa ilmankosteutta, mutta kuningasbegonialle se on elinehto. Lisäksi se ei pidä kuivumisesta, joten kasvualusta on hyvä pitää jatkuvasti kosteana.

Vaikka kuningasbegonia vaatiikin kosteutta suorastaan kohtuuttomasti, varsinaiseen veteen se ei suinkaan halua olla kosketuksissa. Hyi sentään. Suihkuttelu on siis tuhoon tuomittu idea: vesipisarat tekevät lehdille rumia laikkuja, joihin helposti pesiytyy homeita ja tauteja. Myös kasvualustan kastelu niin reilusti, että kasvi seisoo vedessä, on hengenvaarallista.

Kuningasbegonia vivaariossa.
Kaikkein vähimmällä kuningasbegonian omistaja pääseekin, kun istuttaa kasvinsa terraarioon, vivaarioon, akvaarion reunalle tai vaikkapa suureen lasimaljaan, jossa ilmankosteus pysyy korkealla. Sitä siis tulisi ajatella vaatimuksiltaan suunnilleen samanlaisena hoidokkina kuin vaikkapa Nepenthes-suvun kannukasveja (paitsi, että ne sentään sietävät suihkuttelua!). Molemmat omat kuningasbegoniani asuvat 180-litraisessa vivaariossa muiden trooppisten kasvien kanssa. Kokeilin niitä huonekasveinakin, mutta kumpikin alkoi hyvästä hoidosta huolimatta nääntyä hälyttävää vauhtia.

Muuten kuningasbegonia ei ole erityisen ronkeli. Kasvualustaksi käy tavallinen kukkamulta, tai siihen voi halutessaan sekoittaa turvetta, orkideamultaa, soraa tai mitä nyt mieleen tulee. Mieto lannoitus säännöllisin väliajoin on sen mieleen, mutta se ei pahastu vähäravinteisestakaan kasvuympäristöstä. Kuningasbegonia pärjää melko vähälläkin valolla, ja tulee hyvin toimeen myös pelkän loisteputkivalon varassa.

Kuningasbegonian nuppu.
Kun kosteusasia on hallinnassa, kuningasbegonia on nopeakasvuinen ja kiitollinen hoidokki. Se tekee usein pieniä, vaatimattomia valkeita tai vaaleanpunaisia kukkia. Monissa ohjeissa neuvotaan leikkaamaan kukat pois, koska niihin panostaminen saa kasvin kasvattamaan pienempiä ja vähemmän komeita lehtiä. Kukat voi myös jättää, jos ne sattuvat omaa silmää miellyttämään. En ole huomannut siitä olevan suurempaa haittaa.

Liian suureksi kasvavaa begoniaa voi surutta leikellä. Se kyllä toipuu. Pilkoin äskettäin toisen omistani aivan maan tasalle, ja sieltä se näyttää jo kasvattavan uusia lehtiä. Halutessaan begonian voi nuorentaa tai jakaa moneksi yksilöksi lehtipistokkaiden avulla. Riittävän kosteissa oloissa nekin alkavat helposti, vaikka vaativatkin vähän aikaa juurtuakseen.

Kaiken kaikkiaan kuningasbegonia tarjoaa siis kauniin vaihtoehdon kaikenlaisiin kostean ilman tyyssijoihin terraarioista pullopuutarhoihin ja vivaarioista kasvihuoneisiin. Ostamalla useita erilaisia begonioita saa upeita asetelmia ja varsinaisia sisustusihmeitä. Mutta älä suin surminkaan yritä kasvattaa begoniaa missään muualla kuin ilmankosteutta suojelevassa astiassa!

1 kommentti:

  1. Voi että! Ihana kasvi, mutta tosiaankin tuo kastelu on aika tarkkaa puuhaa. Lasimalja voisi tosiaankin olla kokeilemisen arvoinen konsti.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...